Viimeksi lokakuussa olen avannut blogini ja kirjoittanutkin jotain. Usein tämä on ollut mielessä, mutta jostain syystä koko sivun avaaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Kuviakin olen ottanut todella paljon ja ajatellut "Tän mä laitan blogiin". Mutta sitä mukaa kun muisti on täyttynyt, olen niitä poistanut, koska ne on jo vanhoja. Liekkö syy siinä, että mitään ei ole tapahtunut, enkä halua jakaa lukuisia epäonnistumisia kaikkien nähden. Vaiko kenties siinä, että vähättelen itseäni, taas....
Totta on se, että muutosta vartalossani ei ole tapahtunut juuri lainkaan. Mutta totta ei ole se, että olisin epäonnistunut. Totta on se, että vauva valvottaa edelleen. Nukun yössä keskimäärin 4-6h tunnin, parin pätkissä ja päivällä torkahtaminenkin tuntuu lähes mahdottomalta. Vaikka oloni on melko energinen unen laatuun nähden, ei se kuitenkaan riitä ressaamaan liikakilojani. Toki ne aina mielessä (ja vaa'assa) on, mutta suurempia ahdistuksia en ole jaksanut niistä ottaa. Päiväni tuntuvat välillä todella täysinäisiltä ja tunnit loppuvat usein kesken vuorokaudessa. Kaikki ollaan hengissä ja terveinä, se on nyt tärkeintä!!
Mutta jotain hyvää sentään olen pääsyt tekemään itseni hyväksi. Olen aloittanut uudelleen kuntosalilla käymisen. En pääosin laihduttamisen takia, vaan ihan vain itseni takia. Se on paikka jossa saan hetken hengähtää ja vaipua ihan vain omiin ajatuksiini ja samalla kunto kasvaa. Eli hyöty ja huvi samassa! Tämän kuun alussa päätin myös aloittaa herkkulakon ja mielestäni olen onnistunut erittäin hyvin! Toki takana on vasta 4 päivää ja helmikuuta on vielä paljon jäljellä, mutta uskallan silti olla ylpeä itsestäni! Jonkinmoiset herkut kuuluivat kuitenkin tähän asti ihan jokaiseen päivääni. Ruokarytmini on kyllä edelleen p**seestä, mutta ei puututa siihen nyt ;) Kaiken lisäksi haastoin itseni taas 31päivän kyykkyhaasteeseen!! Ja huomasin nauttivani siitä jumituksesta, joka iskee reisiin kyykätessä...! Ja ehkä kaikkein eniten yllätin itseni, kun astelin viime viikolla JOOGA TUNNILLE!! En ehkä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni sieltä, mutta nyt on kaikki kortit otettava käyttöön ja murrettava ennakkoluuloni. Ja ei siihen tarvittu kuin yksi tunti, koukkuun jäin!
Eli tällä hetkellä tuntuu, että se OMA AIKA ja OMAT HARRASTUKSET on kaikkein tärkeimpiä. Olkoot se sitten kuoro (kyllä), viikottainen lenkki (kyllä), yksin kaupassa käyminen (oi, kyllä!!) tai blogin kirjoittaminen rauhassa (toivottavasti kyllä). Ei se, että olen timmissä kesäkunnossa 3kk:n päästä, vaikka olisihan sekin ihan mukavaa. Nyt aion kuitenkin nauttia siitä, että vihdoinkin pääsen taas itsekseni vähän liikkumaan ja minulla on sitä jotain OMAA. Vaikka olen äiti, en ole robotti vaan ihminen. Ja ihminen tarvitsee joskus pienen hengähdystauon tiskeistä, pyykistä, vaipoista, arjesta...
Hyvää uutta vuotta kaikille, vaikka onhan tätä hetki ehditty jo elämään ;) <3
lauantai 4. helmikuuta 2017
lauantai 1. lokakuuta 2016
Syyskuu
Näin lokakuun ensimmäisenä päivänä on hyvä huomata, että se syyskuukin oli ja meni. Mihin se aika oikein menee?? Noh, pikkulapsiperheessä sitä ei tarvitse kauaa miettiä. Se aika menee leikkimiseen, nukuttamiseen, syöttämiseen, pesuihin, ruoanlaittoon, riitojen selvittämiseen, kerhoon kuskamiseen ja hakemiseen, lasten harrastuksiin, kaupassa käyntiin, pyykin pesuun, tiskaamiseen........ Tätä listaa voisi jatkaa melkein ikuisuuden ja aina se alkaisi alusta uudestaan ja uudestaan. Syksy on vielä ollut melko raskas, mies on joutunut olemaan todella paljon töissä ja näin ollen minä yksin lasten kanssa kotona pitkiä aikoja. Pienin mies tekee hampaita, keskimmäinen 2 vuotiaan uhmaa ja isoinkin haluaisi vähän huomiota äidiltä. Onneksi harrastuskausi alkoi, joten itsekin olen kerta viikkoon päässyt tekemään omia juttuja. Maanantaisin aloin vetämään 0-1v ja 1-3v lasten musajumppaa ja heti tämän jälkeen laulaa lurauttelen kylän kuorossa (ja siis mähän en todellakaan ole mikään laulaja, mutta kyllä mä taustameteliä aikaiseksi saan ;). Tiistaisin isoin pojista on 45min sirkuskoulussa ja me olemme muutaman muun äidin kanssa ottaneet tavaksi käydä sillä aikaa lenkillä. Samoin kaupunki rakensi keskustaan ulkoliikuntapuiston, jossa olen muutamia kertoja käynyt samalla kun vien jomman kumman pojista kerhoon. Eli ihan kivasti on liikunta alkanut monen kuukauden makoilun jälkeen maistumaan, mutta edelleen huomaan itsessäni sen lähtemisen vaikeuden. Yksin ei tule lenkille lähdettyä, joten onneksi edes tiistaisin on aina joku kaveri, joka lähtee kirittämään. Toivo elää, ehkä se tästä....
Syyskuun alussa olin ihan tosissani ottamassa mittoja, mutta mun mittanauha on mystisesti kadonnut (todennäköisesti se on "hinausköytenä" jonkun leikkitraktorin perässä), enkä vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi sitä etsiä tai edes ostaa uutta. Mutta kuun alussa paino näytti tasan 87kg ja kuun lopussa kun hieman seurailin oli paino peräti tippunut reilu kilon. Välillä siis jotain positiivistakin palautetta!
Kuviakin on tullut otettua ainakin satamiljoonaa, mutta josko mä nyt ne "parhaimmat" vaan laitan :D Ruokapuoli alkaa taas vaikuttamaan ihmismäisemmältä ja herkuttelu, napostelu ja ahmiminen rupeaa pikkuhiljaa tasoittumaan, vaikka koko tämä "projekti" tuntuukin jälleen kerran toivottomalta. Edelleen ateriarytmissä on parantamisen varaa, aamupala jää väliin, lounaalla jo näköä haittaa ja iltaa kohden nälkä vain yltyy. Ja kun mä TIEDÄN mitä mun pitäis tehdä ja mitä ja miten syödä, mutta mistä mä saisin sen energian ja voiman siihen rytmin muuttamiseen?
<3 pusuja
Tähän kuvaan kiteytyy oikeastaan koko syyskuu: Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä ja ulkoilua joka lopulta päättyy nälkäisten työmiesten huutoon, pesuun, pyykkäämiseen, yms....
Mutta tätä hetkeä en silti vaihtaisi edes siihen tyhjään pyykkikoriin tai siistiin kotiin <3 Kyllä mä nautin siitä, että saan olla kotona lasten kanssa, vaikka välillä tukka tippuukin päästä.
Syyskuun alussa olin ihan tosissani ottamassa mittoja, mutta mun mittanauha on mystisesti kadonnut (todennäköisesti se on "hinausköytenä" jonkun leikkitraktorin perässä), enkä vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi sitä etsiä tai edes ostaa uutta. Mutta kuun alussa paino näytti tasan 87kg ja kuun lopussa kun hieman seurailin oli paino peräti tippunut reilu kilon. Välillä siis jotain positiivistakin palautetta!
Kuviakin on tullut otettua ainakin satamiljoonaa, mutta josko mä nyt ne "parhaimmat" vaan laitan :D Ruokapuoli alkaa taas vaikuttamaan ihmismäisemmältä ja herkuttelu, napostelu ja ahmiminen rupeaa pikkuhiljaa tasoittumaan, vaikka koko tämä "projekti" tuntuukin jälleen kerran toivottomalta. Edelleen ateriarytmissä on parantamisen varaa, aamupala jää väliin, lounaalla jo näköä haittaa ja iltaa kohden nälkä vain yltyy. Ja kun mä TIEDÄN mitä mun pitäis tehdä ja mitä ja miten syödä, mutta mistä mä saisin sen energian ja voiman siihen rytmin muuttamiseen?
Kukkakaalijauheliha laatikko ja tonnikala salaatti.
Uusi kokeilu, mutta taatusti jää meidän ruokalistalle, lapsetkin tykkäsivät!
Itsetehdyt pinaattiletut <3
Tykkään!!
Tämä blogikin on nyt valitettavasti jäänyt ihan vallan huomiotta, mutta kun takaraivossa jyskyttää blues ja tuntuu, että päivästä loppuu tunnit kesken, on ehkä ihan hyvä välillä....... Tehdä mitä?? Jään pohtimaan tätä vastausta taas ja ehkä mä huomenna etsin sen mittanauhan.. Tai ylihuomenna, tai yliylihuomenna.............
<3 pusuja
perjantai 26. elokuuta 2016
...
Taas on pitkä aika viime kerrasta. Mutta yksinkertaisesti en vain ole jaksanut perehtyä blogiin viime aikoina. Oma jaksaminen on kortilla, ajasta puhumattakaan, joten ne ainoat hetket kun saan istahtaa alas, mieluummin koomailen, kuin teen jotain "fiksua". Päiväni alkaa n. Klo 8 ja päättyy 23 aikoihin, kun viimeinenkin lapsi vihdoin vaipuu uneen eikä enää heräile 5-10minuutin välein. Yö syöttöjä on 2-4 x yön aikana, joten uneni on aika katkonaista. Päivän aikana kaksi pienintä toki vielä nukkuu päikkärit, mutta AINA ERI AIKAAN, joten ei siinäkään juuri ehdi mitään syvällisempää ruveta pohtimaan. Ne pienet rauhalliset hetket menevät yleensä pyykkikoneen, tiskikoneen tai uunin ääressä. Kaupassakin pitäisi ehtiä käymään ja koskakohan olen viimeksi imuroinut......? Mies tekee tällä hetkellä 3 eri työtä, joten häntä ei viime viikkojen aikana pahemmin ole ehtinyt kotona näkymään. Ja toki omakotitalossa on omat hommansa myös, vielä ennen talvea olisi piiiiiitkä lista To do -juttuja... Ja olisihan se joskus ihan mukavaa vain ollakin perheen kanssa.
Kuluvalla viikolla olen saanut aika paljon omaa aikaa, pakko oli päästä välillä pois, sillä itse ainakin huomasin, että uupumus meinasi ihan vallan viedä mennessään. Mutta vielä olisi syyskuu painettava hiki hanurissa ja sitten onneksi jo vähän helpottaa... ehkä.... Selkä on vaivannut viime aikoina ihan todenteolla taas ja odottelenkin lääkärille pääsyä, josko saisi edes vähän helpotusta. Mutta onneksi vauva nukkuu yöt hyvin! Vielä puuttuisi joku koliikki tai mahavaivat, muutenkin kun säästöliekillä sumun keskellä kun näitä päiviä pyöritetään. Huuuh huh!!
Teksi on yhtä sekava kuin oma päänikin, mutta ehkä se kertoo jotain tämänhetkisestä elämästäni.
Vaaka on seilaillut +/- 1kg väliä viimeisen kuukauden, mutta onneksi ei sentään paino ole noussut. Kunnon mittoja en ole ottanut, mutta pyrkimys olisi syyskuun alussa mitata. Nyt ymmärrän mitä "ruuhka vuodet" tarkoittaa, mutta josko se elämä taas voittaisi (jossain välissä)..
<3
Kuluvalla viikolla olen saanut aika paljon omaa aikaa, pakko oli päästä välillä pois, sillä itse ainakin huomasin, että uupumus meinasi ihan vallan viedä mennessään. Mutta vielä olisi syyskuu painettava hiki hanurissa ja sitten onneksi jo vähän helpottaa... ehkä.... Selkä on vaivannut viime aikoina ihan todenteolla taas ja odottelenkin lääkärille pääsyä, josko saisi edes vähän helpotusta. Mutta onneksi vauva nukkuu yöt hyvin! Vielä puuttuisi joku koliikki tai mahavaivat, muutenkin kun säästöliekillä sumun keskellä kun näitä päiviä pyöritetään. Huuuh huh!!
Teksi on yhtä sekava kuin oma päänikin, mutta ehkä se kertoo jotain tämänhetkisestä elämästäni.
Vaaka on seilaillut +/- 1kg väliä viimeisen kuukauden, mutta onneksi ei sentään paino ole noussut. Kunnon mittoja en ole ottanut, mutta pyrkimys olisi syyskuun alussa mitata. Nyt ymmärrän mitä "ruuhka vuodet" tarkoittaa, mutta josko se elämä taas voittaisi (jossain välissä)..
<3
torstai 7. heinäkuuta 2016
Heinäkuu
Tänään on hyvä päivä kirjoittaa blogiin ja julkistaa tämän kuun mitat. Miksi...?! Koska päivällä tuli vedettyä sellaset överit, ettei ole pitkään aikaan tullut niin huonoa oloa herkuttelun jälkeen :D
Kinkkupiirakkaa ja Valkosuklaa-mustikka-juustokakkua tuli syötyä kaksin käsin hyvän ystävän seurassa ja voi YH!! No, ahneel on paskanen loppu, sen hän me tiedämme. Ja tämä oli kyllä meikäläiselle ihan oikein...!
No mutta siis ne mitat (ero viime kuuhun)
1.7.2016
Paino 87,0kg (-100g)
Rinta 113cm (---)
Masu 112cm (-2cm)
Pylly 111cm (-1cm)
Reisi 65cm (-1cm)
Haba 36cm (---)
Vaikka ei uskoisi, niin onhan sitä jotain tulosta tullut kuukaudessa! Veikkaan kylläkin, että saan kiittää nesteiden poistumista, mutta jostainhan se on aloitettava ja enhän minä nyt varsinaisesti saa tällä hetkellä laihduttaa, ettei imetys kärsi (ah, mikä ihana syy!!). Ja kerrankin kun se sujuu melko hyvin, niin kyllä vielä ainakin hetken haluan nauttia siitä (onhan se ilmaista ja aina eväät mukana) enkä halua liiemmin ressata kiloista ja senteistä, vaikka sieltä peilistä melkonen mörökölli kurkkiikin.
Eli siis nautitaan nyt tästä hetkestä! Niin pienen ajan ne pikkuiset siinä sylissä viihtyvät, enkä halua nyt hukata hetkeäkään siitä <3 Joten tehdään sitä mikä nyt tuntuu hyvältä. Rääkätään sitä kehoa ja mieltä sitten myöhemmin ;)
lauantai 25. kesäkuuta 2016
Kesäkuu on Juhlakuu
Testissä kännykällä bloggaaminen 😁
Eli pieni katsaus kesäkuun hulinoihin. Juurikaan mitään en ole tehnyt, muuta kuin syönyt. Muutamat kevyet jumpat ja pari lyhyttä lenkkiä takana, mutta jostainhan se on aloitettava, vai häh...? Särky on melko kovaa kaiken liikunnan jälkeen ja nyt en ole ihan varma, helpottaisiko se levolla vai liikunnalla. Mutta toivon, että tämä selviäisi tässä kesän aikana.
Mutta kuten monille, kesäkuu on juhlakuu. Niin myös meillä. Valmistujaisia ei tänä kesänä vietetty, mutta minimiehen ristiäiset ja kakkosen synttärit kyllä. Vaikka itse juhlapäivänä tuli syötyä hyvinkin maltilisesti, niin ne rääppiäiset :/
Tällä kertaa tarjolla oli
Nakkeja ja lihapullia
Makaroni-kalkkuna salaattia
Vihreä salaattia
Kakkua
Ja pikku naposteltavaa
Juhlat vietettiin poikkeuksellisesti seuratalolla, koska yhdistetyissä juhlissa vieraita oli yhteensä 40, joista 12 lapsia. Vilinää ja hulinaa siis riitti. Ja sen verran panostimme, että kutsuimme Maddaleenan juhliimme esiintymään. Hauskaa oli ja kaikki nauttivat, varsinkin lapset ;)
Eli pieni katsaus kesäkuun hulinoihin. Juurikaan mitään en ole tehnyt, muuta kuin syönyt. Muutamat kevyet jumpat ja pari lyhyttä lenkkiä takana, mutta jostainhan se on aloitettava, vai häh...? Särky on melko kovaa kaiken liikunnan jälkeen ja nyt en ole ihan varma, helpottaisiko se levolla vai liikunnalla. Mutta toivon, että tämä selviäisi tässä kesän aikana.
Mutta kuten monille, kesäkuu on juhlakuu. Niin myös meillä. Valmistujaisia ei tänä kesänä vietetty, mutta minimiehen ristiäiset ja kakkosen synttärit kyllä. Vaikka itse juhlapäivänä tuli syötyä hyvinkin maltilisesti, niin ne rääppiäiset :/
Tällä kertaa tarjolla oli
Nakkeja ja lihapullia
Makaroni-kalkkuna salaattia
Vihreä salaattia
Kakkua
Ja pikku naposteltavaa
Juhlat vietettiin poikkeuksellisesti seuratalolla, koska yhdistetyissä juhlissa vieraita oli yhteensä 40, joista 12 lapsia. Vilinää ja hulinaa siis riitti. Ja sen verran panostimme, että kutsuimme Maddaleenan juhliimme esiintymään. Hauskaa oli ja kaikki nauttivat, varsinkin lapset ;)
Ja koska kesäkuussa vietetään myös tätä ihanaa keskikesän juhlaa, emme näin juhannuksenakaan nälkäisiksi jääty :)
Ja kyllä täytyy vähän itseään selkään taputella, notta kyllä mä vähä oon syömis tapojani parantanu toukokuusta. Vaikka kylläkin edelleen sinne suuhun on melkonen määrä mokkoakin mahtunut ;)
Toivottavasti tämä kirjoottelu tällä telefoonillakin nyt onnistuisi! Ties vaikka saattaisin aktivoitua ;) Mutta tuota Instagrammia olen pyrkinyt päivittelemään, eli sitä kautta pääsee vähän kuvia kattomaan, notta mitä sitä onkaan tehty.
Tässä vielä Jussi poseeraukset 😂
Ihanaa Juhannusksen jatkoa kaikille ja nautitaan tästä kesästä, vaikka se onkin lyhyt ja vähä luminen <3
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Kesäkuu 16
Kuten viimeksi kirjoitin, nyt on tullut aivan liikaa luvattua tehdä asioita "huomenna".. Varsinkin laihdutuksen/elämäntapojen muutoksen/liikunnan ym terveellisyyksien suhteen. Mutta 1.pvä vihdoinkin otin mitat ja päätin, että NYT se alkaa! Ei huomenna, eikä ensi viikolla, vaan nyt se on aloitettava. Alkuun varmasti kompastelen ja ämpyilen, mutta toivon tosissani, että tässä kesä/heinäkuun aikana löydän taas sen saman motivaation ja innostuksen joka minulla viime kesänä oli. Oma peilikuva kuitenkin tällä hetkellä oksettaa niin paljon, että ei se siitä istumalla muutu.
1.6.2016
Paino 87,1kg
Rinta 113cm
Vatsa 114cm
Perbera 112cm
Reisi 66cm
Hauis 36cm
Eli siinä nyt on taas lähtötilanne. huh huh! Työtä riittää, ei voi muuta sanoa!! Kaksi vuotta sitten, kun aloitin tämän projektini ensimmäisen kerran mitat näyttivät melko lailla samoilta. Mutta pientä kasvua on kyllä ollut havaittavissa.
12.6.2014
Pituus 158,5cm
Paino 85 kg!!!!!!
Rinta 110cm
Napa 111cm
Perbera 111cm
Reisi 67cm
Haba 34cm
Tällä hetkellä täysimetyksellä mennään edelleen, mutta minullahan ei tuo imetys ole koskaan kiloja karistanut, päinvastoin. Usein on tullut muutamia imetyskiloja lisää ja todellinen painon lasku on alkanut vasta n. 6kk synnytyksestä. Toki toivon, että tällä kerralla juttu on eri, mutta kunhan muistaisin olla ottamatta liikaa paineita. Pääasia olisi tällähetkellä, että löytäisin taas sen balanssin ruokailuissa ja herkuttelussa. Suklaalevyt voisi jäädä kauppaan ja tilalle voisi tulla vaikka ylimääräinen salaatin käikäle tjn kevyempää. Mutta tällähetkellä se mässyttäminen on vaan niiiiiin helppoa ja eräänlainen henkireikäkin niinä iltoina kun vauva huutaa kolmatta tuntia putkeen. Ja siitä olis ny ekana päästävä siis eroon! Siis siitä mässyttämisestä... Toki olishn se kiva, jos tuo ipanainen oppis piereskelemäänkin........
Mutta kuten jo ensimmäisellä kerralla sanoin:
1.6.2016
Paino 87,1kg
Rinta 113cm
Vatsa 114cm
Perbera 112cm
Reisi 66cm
Hauis 36cm
Eli siinä nyt on taas lähtötilanne. huh huh! Työtä riittää, ei voi muuta sanoa!! Kaksi vuotta sitten, kun aloitin tämän projektini ensimmäisen kerran mitat näyttivät melko lailla samoilta. Mutta pientä kasvua on kyllä ollut havaittavissa.
12.6.2014
Pituus 158,5cm
Paino 85 kg!!!!!!
Rinta 110cm
Napa 111cm
Perbera 111cm
Reisi 67cm
Haba 34cm
Tällä hetkellä täysimetyksellä mennään edelleen, mutta minullahan ei tuo imetys ole koskaan kiloja karistanut, päinvastoin. Usein on tullut muutamia imetyskiloja lisää ja todellinen painon lasku on alkanut vasta n. 6kk synnytyksestä. Toki toivon, että tällä kerralla juttu on eri, mutta kunhan muistaisin olla ottamatta liikaa paineita. Pääasia olisi tällähetkellä, että löytäisin taas sen balanssin ruokailuissa ja herkuttelussa. Suklaalevyt voisi jäädä kauppaan ja tilalle voisi tulla vaikka ylimääräinen salaatin käikäle tjn kevyempää. Mutta tällähetkellä se mässyttäminen on vaan niiiiiin helppoa ja eräänlainen henkireikäkin niinä iltoina kun vauva huutaa kolmatta tuntia putkeen. Ja siitä olis ny ekana päästävä siis eroon! Siis siitä mässyttämisestä... Toki olishn se kiva, jos tuo ipanainen oppis piereskelemäänkin........
Mutta kuten jo ensimmäisellä kerralla sanoin:
Moni haluaisi Jennifer Anistonin tai Cristiano Ronaldon vartalon.
Minä haluaisin ikioman hyvän ja hyvinvoivan kropan...
Tämä on minun päiväkirjani...
Minun projektini...
...Tämä pätee 100%tälläkin kerralla ;) Se miksi tähän homman ryhdyin ja ryhdyn taas, voi käydä lukemassa täältä.
Ja jotta kaikki ihanat lukijani eivät vaan sorru mihinkään herkutteluun, niin poltetaanpa tähän loppuun teidän verkkokalvoillenne vielä aloituskuvatkin :D
 |
| YF! Jäätävä röllö! Ja vielä jäätävämpi tukka :D :D :D |
Muahahahaaaa!!!! Kauniita unia mussukat!
torstai 19. toukokuuta 2016
Huominen, maailman kiireisin päivä...
"Huomenna mä aloitan..."
"Huomenna teen sen..."
"Huomenna en enää..."
"Huomenna otan mitat..."
"Huomenna kirjoitan blogiin......."
Huominen taitaa olla maailman kiireisin päivä. Varmaan ihan tuttua jokaiselle..? Minulle ainakin nykyään. Aina ja joka kerta "teen sen huomenna" ja melko varmasti tiedän itsekin, että en muuten edes tee, mutta silti lupaan. Kenelle? Ehkä eniten itelleni. Miksi en voi sanoa suoraan, että "en tee sitä tänää enkä huomenna, mutta ehkä joku päivä.."
Mutta nyt se huominen vihdoin saapui! Ainakin näin blogin osalta, vaikka liki 2kk siihen meni. Monen monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta aina se huominen on ollut liian kiireinen tms. Moni varmaan on jo laskenut, että tuskin enää yhtenä kappaleena olen, sillä nyt viikkoja olisi laskujeni mukaan jo 45.
Eli KYLLÄ, pieni poikamme syntyi 20.4.2016 rv41+0. Mittoja miehellä oli juuri sopivasti 4050g ja 51cm ja kaikki meni hyvin <3 Synnytyksen jälkeistä aikaa en sitten niin kehukaan. Kolmesta kamalasta raskaudesta, tämä oli se kaikkein kamalin. Ainakin fyysisesti, ja palautuminen on kestänyt huomattavasti pidempään kuin kahden aiemman kohdalla. Synnytyksen jälkeen mun joka ikinen lihas kropassa oli useemman päivän kipeenä, vaikka suurimmilta taistelu arvilta vältyttiinkin. Liikkuminen oli vaikeaa ja selkä kipeytyi entisestään sairaala sängyssä. Vieläkään ei jalat kuljeta kuten ennen, yksi 2km:n "lenkki" on takana tämän 4vkon aikana ja selkä ja jalat tulivat todella todella kipeiksi :( Viime synnytyksen jälkeen kuitenkin neljäntenä päivänä lähdin jo vaunuilemaan. Nyt olemme joutuneet vain nauttimaan ihanista keleistä omalta kotipihalta.
Arki kolmen pienen lapsen kanssa on ollut melkoista opettelua. Kaksi vaippa pöksyä ja yksi vähän isompi, mutta kuitenkin vielä niin pieni, +iso koira ei ole aina helppo yhdistelmä. Ruokailut, ulkoilut, liikkumiset ja perus kaupassä käyntikin täytyy tarkkaan organisoida juurikin jokaisen mini-ihmisen ja eläimen päiväuni ja ruokailu tarpeiden mukaan. Ja jokainen näistä vaatii oman huomionsa päivän aikana, niin kiirettä pitää välillä. Onneksi mies on ollut lomalla, joten vielä ei ole pahemmin tarvinnut yksin koko komppanian kanssa kulkea, mutta pian sekin koittaa. Toki yritämme juoksevat asiat hoitaa miehen vapaapäivinä, mutta pakostikin niitä asioita ja kaupassakäyntejä on joskus hoidettava itekseen. Hoitopaikkoja kun tässä lähellä meillä on todella vähän, niin lapset kulkevat meillä lähes aina mukana. Viime sunnuntaina sain kaveriltani Manducan, joten toivottavasti tämä helpottaa vähän meidän arkea =) Katsotaan, jos saan tästä joskus kirjoitettua hieman enemmän, mutta EN TASAN TARKKAAN LUPAA MITÄÄN, ainakaan huomiseksi ;)
Paljon olisi asiaa, mutta jätän tämän nyt tähän. Täytyy vähän miettiä mitä, miten ja milloin kirjoittelen, kun nämä rytmit meillä menee vielä vähän miten sattuu....
"Huomenna teen sen..."
"Huomenna en enää..."
"Huomenna otan mitat..."
"Huomenna kirjoitan blogiin......."
Huominen taitaa olla maailman kiireisin päivä. Varmaan ihan tuttua jokaiselle..? Minulle ainakin nykyään. Aina ja joka kerta "teen sen huomenna" ja melko varmasti tiedän itsekin, että en muuten edes tee, mutta silti lupaan. Kenelle? Ehkä eniten itelleni. Miksi en voi sanoa suoraan, että "en tee sitä tänää enkä huomenna, mutta ehkä joku päivä.."
Mutta nyt se huominen vihdoin saapui! Ainakin näin blogin osalta, vaikka liki 2kk siihen meni. Monen monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta aina se huominen on ollut liian kiireinen tms. Moni varmaan on jo laskenut, että tuskin enää yhtenä kappaleena olen, sillä nyt viikkoja olisi laskujeni mukaan jo 45.
Eli KYLLÄ, pieni poikamme syntyi 20.4.2016 rv41+0. Mittoja miehellä oli juuri sopivasti 4050g ja 51cm ja kaikki meni hyvin <3 Synnytyksen jälkeistä aikaa en sitten niin kehukaan. Kolmesta kamalasta raskaudesta, tämä oli se kaikkein kamalin. Ainakin fyysisesti, ja palautuminen on kestänyt huomattavasti pidempään kuin kahden aiemman kohdalla. Synnytyksen jälkeen mun joka ikinen lihas kropassa oli useemman päivän kipeenä, vaikka suurimmilta taistelu arvilta vältyttiinkin. Liikkuminen oli vaikeaa ja selkä kipeytyi entisestään sairaala sängyssä. Vieläkään ei jalat kuljeta kuten ennen, yksi 2km:n "lenkki" on takana tämän 4vkon aikana ja selkä ja jalat tulivat todella todella kipeiksi :( Viime synnytyksen jälkeen kuitenkin neljäntenä päivänä lähdin jo vaunuilemaan. Nyt olemme joutuneet vain nauttimaan ihanista keleistä omalta kotipihalta.
Arki kolmen pienen lapsen kanssa on ollut melkoista opettelua. Kaksi vaippa pöksyä ja yksi vähän isompi, mutta kuitenkin vielä niin pieni, +iso koira ei ole aina helppo yhdistelmä. Ruokailut, ulkoilut, liikkumiset ja perus kaupassä käyntikin täytyy tarkkaan organisoida juurikin jokaisen mini-ihmisen ja eläimen päiväuni ja ruokailu tarpeiden mukaan. Ja jokainen näistä vaatii oman huomionsa päivän aikana, niin kiirettä pitää välillä. Onneksi mies on ollut lomalla, joten vielä ei ole pahemmin tarvinnut yksin koko komppanian kanssa kulkea, mutta pian sekin koittaa. Toki yritämme juoksevat asiat hoitaa miehen vapaapäivinä, mutta pakostikin niitä asioita ja kaupassakäyntejä on joskus hoidettava itekseen. Hoitopaikkoja kun tässä lähellä meillä on todella vähän, niin lapset kulkevat meillä lähes aina mukana. Viime sunnuntaina sain kaveriltani Manducan, joten toivottavasti tämä helpottaa vähän meidän arkea =) Katsotaan, jos saan tästä joskus kirjoitettua hieman enemmän, mutta EN TASAN TARKKAAN LUPAA MITÄÄN, ainakaan huomiseksi ;)
Paljon olisi asiaa, mutta jätän tämän nyt tähän. Täytyy vähän miettiä mitä, miten ja milloin kirjoittelen, kun nämä rytmit meillä menee vielä vähän miten sattuu....
<3
Palataan taas!! Ehkä huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla... Who knows... ;)
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Rv 37+0
Eli tänään pärähti mittariin tuo maaginen täysiaikaisuuden lukema ja nyt saa bebe tulla ulos kun huvittaa (mielellään mahdollisimman pian, KIIIITOOOOS...! )
Otin myös vähän mittoja ja nämä jääköön viimeiseksi tässä raskaudessa. Turvotusta alkaa olemaan jo melkoisen kiitettävästi, painoa on tullut viimeisen parin viikon aikana n. 1,6kg/vko, joten enää ei kovin luotettavasti voi noita kasvuja seurailla.
Jatketaanpa siis taas paisumista ja koitetaan saada vaikka ne vauva tavara järjestykseen =D
Otin myös vähän mittoja ja nämä jääköön viimeiseksi tässä raskaudessa. Turvotusta alkaa olemaan jo melkoisen kiitettävästi, painoa on tullut viimeisen parin viikon aikana n. 1,6kg/vko, joten enää ei kovin luotettavasti voi noita kasvuja seurailla.
1.8.2015 18.1.2016 23.3.2016
Paino 75,8kg Paino 92,6kg Paino 97,0kg
Rinta 103cm Risto 111cm Rinta 114cm
Masu 102cm Masa 117cm Masu 127cm
Perbera 103cm Pena 113cm Bylly 115cm
Reiska 61cm Reiska 66cm Reisi 68cm
Hapa 32,5cm Hartsa 35,5cm Haba 35,5cm
Rinta 103cm Risto 111cm Rinta 114cm
Masu 102cm Masa 117cm Masu 127cm
Perbera 103cm Pena 113cm Bylly 115cm
Reiska 61cm Reiska 66cm Reisi 68cm
Hapa 32,5cm Hartsa 35,5cm Haba 35,5cm
Eli ihan kiitettävästi on taas kasvettu näidenkin kuukausien aikana. TOIVOTTAVASTI kutistuminen alkaa taas pian pyllistämisen jälkeen...!!
 |
| Rv 37+0 |
Paljon on taas osunut silmään kirjoituksia kuinka lihominen ja liikkumattomuus on vain laiskuutta ja raskaus tekosyy ja kuinka sitä ja tätä ja tota pitäisi tehdä tai ei pitäisi. Minä en näihin ota kantaa. Jokainen raskaus on yksilöllinen ja samoin painon nousu/lasku raskauden aikana on yksilöllistä. Mielestäni siihen liittyy niin moni muukin asia, kuin pelkkä raskauden aikainen liikunta. Jokainen kantakoon itse kilonsa, tuli ne sitten raskauden aikana tai ei ja niin minäkin aion tehdä! En tietenkään nauti tästä tilanteesta ja tuskin tulen koskaan olemaan täysin sinut kilojeni kanssa, mutta elämässä on monta muutakin asiaa ja olen päättänyt olla tyytyväinen tähän tilanteeseen vaikka väkisin. Kunhan synnytys sujuu hyvin ja vauva-arki lähtee sujumaan, niin keskitytään sitten niihin läskeihin. Nyt aion vielä "nauttia" tästä ihanasta tekosyystä vain maata kipujeni, supistuksieni, pakotusten, turvotusten, päänsäryn, verenpaineen ja hengitysvaikeuksieni kanssa....
4-vuotiaan taidonnäyte äidistä ja vauvasta mahassa <3
Ajatuksena synnytys hieman jännittää, mutta iloisin ja odottavin mielin ollaan menossa. Kunhan kaikki menee hyvin ja selvitään ilman isompia komplikaatioita, niin eiköhän tämä mene aika tutulla kaavalla. Toiveena olisi, että vauva saisi itse päättää, koska haluaa tulla ja selvitään ilman mitään käynnistelyjä sektiosta puhumattakaan. Vähänhän ne neuvolassa taas pelottelevat myrkytyksestä verenpaineiden ja päänsäryn takia, mutta seurataan, seurataan... Hartaasti toivon, että nämä vain enteilevä lähestyvästä lähöstä ;)
(toivossa on hyvä elää, vai miten se meni).
 |
| Ei enää kauaa...! <3 |
Jatketaanpa siis taas paisumista ja koitetaan saada vaikka ne vauva tavara järjestykseen =D
torstai 10. maaliskuuta 2016
Teknologia saapui taloon!
No niin!!! Nyt on taas pelit ja vehkeet kunnossa =D Eli tämäkin talous aktivoitui ja hankki kunnon koneen ja siihen rinnalle vielä emännälle UUDEN ÄLYPUHELIMEN...! Maailmankirjat on menny siis vallan kerta kaikkiaan nyt ihan sekaisin, mut minuahan se ei haittaa! Pari päivää nyt on menny ihan vaan harjoitellessa, mutta josko sitä pikkuhiljaa pääsis tositoimiin. Hyvä (nörtti) ystäväni kävi eilen myös asentamassa tähän masiinaan jonku kuva palvelun ja siihen päälle vielä liitti meikäläisen Instagrammiin(???) eli vastaisuudessa ette tule nauttimaan pelkästään mun selfieistä, VAAN myös mun mahtavista muokkaustaidoista ja katsotaan saanko mä joku kerta liitettyä sen Instankin tähän blogiin jotenkin :D
Eli paljon olis uusia tuulia tulossa, kunhan vain saan aikaiseksi...
Muutenhan tämä elämä on edelleen vain yhtä mahan kasvattelua. Vielä olisi reilu kuukausi Big Bangiin, kunhan kaikki vaan menee hyvin. Tähän loppuun vielä tuorein pullistelu pose eiliseltä ;)
Ja p.s. Kuten alimmasta kuvasta huomaa, mun pesänrakennus vimma ei ole vielä alkanut, eli kaikki on vaiheessa ;) Sairaalakassi on pakattu ja hoitopöytä siivottu, mutta muuten ei tämä talo ole juurikaan valmistautunut uuteen tulokkaaseen :P Josko siihenkin tässä alkaisi valmistautumaan...pikkuhiljaa....
 |
| <3 |
Eli paljon olis uusia tuulia tulossa, kunhan vain saan aikaiseksi...
Muutenhan tämä elämä on edelleen vain yhtä mahan kasvattelua. Vielä olisi reilu kuukausi Big Bangiin, kunhan kaikki vaan menee hyvin. Tähän loppuun vielä tuorein pullistelu pose eiliseltä ;)
 |
| Rv 35+0 |
Ja p.s. Kuten alimmasta kuvasta huomaa, mun pesänrakennus vimma ei ole vielä alkanut, eli kaikki on vaiheessa ;) Sairaalakassi on pakattu ja hoitopöytä siivottu, mutta muuten ei tämä talo ole juurikaan valmistautunut uuteen tulokkaaseen :P Josko siihenkin tässä alkaisi valmistautumaan...pikkuhiljaa....
torstai 21. tammikuuta 2016
Ladataan............
Jotakuinkin
tuollainen teksti pärähtää ruutuun AINA kun yritän jotain tehdä..
Ensiksi pyydän hirveesti anteeksi tätä piiiiiitkän pitkää
blogi hiljaisuutta, mutta mulla on ollut ihan hirveitä teknisiä ongelmia. Vähä
ennen joulua mun kone hajos ihan totaalisesti ja se lähti kavereiden luo
korjaukseen. Samalla miehen kone päivitettiin, jotta olis edes yks toimiva
masiina talossa, mutta eipä näytä kummastakaan tulevan enää elävää. Tämä miehen
rotjake on niiiiiiin _H_I_D_A_S_ että vanhuus iskee ennenku olen saanut edes
yhden kuvan ladattua. Jo laskun maksaminenkin kestää iäisyyden, varsinkin kun
olen tottunut mun omaan rakkaaseen valonnopeudella kulkevaan vanhaan rouvaan
(joka on siis melkein vuoden vanhempi kuin tämä pas……) Päivityksen yhteydessä tähän
asennettiin joku uudempi ohjelma (?) ja MÄ EN OSAA KÄYTTÄÄ TÄTÄ….!
AAAARGGGHHH!! Hermo menee…!!! EN osaa edes kuvia pienentää, joten nyt kaikki
ihanat joulukuvat ja ruoka kuvat ja ne hurjan huikeat ”sportti” –kuvat seilaa
puhelimen ja kovalevyn väliä :P
Oi miksi en kuunnellu ATK-tunneilla, miksi?!
No, mutta nyt yritän wöördin kautta kirjoittaa teille edes
vähän. Katsotaan onnistuuko tämä ollenkaan.
Viimeinen kolmannes pörähti käyntiin ja mittojakin tuli
otettua… Kyllähän se maha (ja vähän muukin) kasvaa… huh huh! Kaikista kolmesta
vaikeasta raskaudesta tämä kolmas on ollut jotain aivan hirveää, ihan suoraan
sanottuna! Selkäsärky on ollut jotain käsittämätöntä, sitä ei voi edes sanoin
kuvailla. Kävely ei vaan yksinkertaisesti suju, ei sitten millään. Kaupassa
käynti tuottaa jo suuria tuskia, saatika 500m:n lenkki. Lisäksi reilu kk sitten
alkoi kovat supistukset, joiden takia olen kontrollissakin joutunut käymään.
Viime tsekkauksessa kaikki oli vielä ok, mutta aika selkeästi lääkäri ilmaisi,
että lepoa lepoa lepoa…. Joten levätään nyt sitten!
HAH! Ihan kuin se
olisikinin mahdollista 4 ja 1,5 vuotiaiden kanssa, mutta parhaani yritän kyllä.
Ja jos ruokapuolta mietitään niin jouluhan nyt meni miten
meni. Söin ja nautin, niin kuin mielestäni jouluna kuuluu tehdäkin. Ja
tietenkin heti uuden vuoden jälkeen aloitin tämän ihme timmikuun, eli tiukan
tammikuun. Alku oli kyllä TODELLA takkuista, jos voin edes väittää yrittäneeni,
mutta pienen Tallinna reissun jälkeen olo on ollut parempi ja olen päässyt taas
mukaan tähän terveellisempään elämään. Mitään diettiähän en toki harrasta,
mutta SÄÄNNÖLLINEN RUOKARYTMI, salaatti, kasvikset ja vesi ovat palanneet
normaaliin päivärytmiini. Ja arvatenkin kaiken kukkuraksi juuri ennen joulua
sain TAAS kuolemantuomion raskausdiabeteksesta ja neuvolatäti pääsi paasaamaan
ja heristelemään sormea. Siitä se eukko muuten nauttii! Mittauksia olen tehnyt,
mutta kylmä tosiasia on, että söin sitten salaatin, pussillisen karkkia tai
kilon leipää, niin se ei mun verensokereita hetkauta oikeastaan millään
tavalla. Ihan normi arvoissa ovat pysyneet ennen ja jälkeen näiden ruokavalio
vaihteluiden, joten ollaan sitten raskausdiabeetikoita -_- (huom. se oli
sarkasmia…..!) Näin ollen asiaan on todella vaikea suhtautua vakavasti, kun
koko ajan hoetaan ”No koita nyt vähän kaattoo mitä syöt, että ne arvot pysyvät
hyvinä…” öööö…… Nii just! Muutenkin mulla on mitta ihan täys meidän neuvolaa,
terveyskeskusta ja ylipäätään koko tätä raskautta. En voi olla ollenkaan oma
itteni ja mitään en pysty oikein tekemään, ainakaan kunnolla ja ilman kipua.
Vähemmästäkin se jo masentaa..
Mutta mitähän vielä…….?
Niin ne mitat! =D Eli tässä tulee..
1.8.2015
30.10.2015 18.1.2016
Paino 75,8kg
Paino 84,9kg Paino
92,6kg
Rinta 103cm Rinta 110cm Risto 111cm
Masu 102cm Maha 109cm Masa 117cm
Perbera 103cm Pepa 109cm Pena 113cm
Reiska 61cm Reisi 63cm Reiska 66cm
Hapa 32,5cm Haba 35cm Hartsa 35,5cm
Rinta 103cm Rinta 110cm Risto 111cm
Masu 102cm Maha 109cm Masa 117cm
Perbera 103cm Pepa 109cm Pena 113cm
Reiska 61cm Reisi 63cm Reiska 66cm
Hapa 32,5cm Haba 35cm Hartsa 35,5cm
Itselleni tuli kyllä hieman yllätyksenä, että kasvua on
ollut noin paljon, mutta toisaalta myös hieman helpotuksena, että se on ehkä
hieman tasaantunut alku raskaudesta. Maa kasvaa, sehän on selvä, mutta tissit
ja hanuri olisivat kyllä voineet jäädä tuohon edellisiin lukemiin :P Mutta
näillä mennään…! Itsehän minä sen tobleronen suuhuni tungen. Katsotaan miten
tämä loppu menee, yritän vielä muistaa ottaa mittoja lähempänä LA:ta ja sitten
toki jakautumisen jälkeen jatketaan. Mielenkiintoista nähdä mitä tässä vielä
tapahtuu…. Ja kuinka paljon siitä oikeasti on turvotusta, kuinka paljon lähtee ”itsestään”
ja kuinka paljon jää TAAS lanteille keinumaan.
Yksi hauska asia tuli vielä tässä mieleeni. Tämän tammikuun
aikana vieteään blogini 2v synttäreitä, mutta olen täysin samassa pisteessä
kuin silloin 2 vuotta sitten =D Onneksi sentään tässä välissä on olut muutosta
ja nyt voin kyllä aika avoimen rehellisesti sanoa, että TOIVOTTAVASTI taas
kahden vuoden päästä asiat olisivat toisin ;)
Loppuun vielä vertailu kuva, jos tämä rakkine jaksaa sen L_A_D_A_T_A........
Kuulumisiin taas, kunhan selvitään tästä tegnologian ihmeellisestä maailmasta hengissä...!!
lauantai 14. marraskuuta 2015
Pelkkää juhlaa!!
Viime viikonloppuna vietettiin isänpäivää (jos joku ei sitä vielä tiennyt). Ja meillähän on tapana juhlia samalla esikoisen syntymäpäiviä. Tänä vuonna tulikin jo 4 mittariin ja näitä juhlia odotettiin hartaasti =D
Tietenkään en perinteistä luovu, joten tarjottavaa oli enemmän kuin tarvetta...
Tietenkään en perinteistä luovu, joten tarjottavaa oli enemmän kuin tarvetta...
Tarjolla oli siis karjalanpiirakoita, voileipäkakkua, täytekakkua, pullaa, pikku naposteltavia, kahvia ja mehua. Ja mä olen kyllä niin tyly emäntä, että vieraat saa tyytyä kertakäyttö astioihin! Reilu 20 hengen astioiden tiskaaminen on suorastaan *PIIIIIP*....!
Konemiehellä tietenkin konemiehen kakku ;)
Täytteenä mansikkaa, banaania ja persikkarahkaa..
Voileipäkakkua koristi tälläkertaa ihanat leppäkertut.
Täytteenä kinkkua ja tuorejuustoa..
Mums mums....
Koristeitakin tietenkin puuhasteltiin edellisenä iltana..
Ja lahjoja tuli taas pikku miehelle ovista ja ikkunoista, mutta kaikkein paras taisi olla tuo valtava pahvilaatikko, jonka sisältä löytyi pöllikärry pojan polku Jontikkaan =D
Kivat juhlat ja hyvät ruoat (vaikka nyt itse sanonkin), mutta parasta on aina nähdä kun lapset nauttii <3 Ja jottei muutkin arjen sankarit unohtuisi, niin hyvää isänpäivää kaikille isipapoille!! (vaikkakin vähän tällein myöhässä ;)
P.S. En ajatellut koskaan tuoda täällä esille (ellen sitten vahingossa) poliittisia tms. mielipiteitäni, mutta nyt on ihan pakko ottaa kantaa ajankohtaisiin uutisiin:
Voimia Pariisiin!!!!! <3
tiistai 10. marraskuuta 2015
Niin että mitä tapahtui?
Pari viikkoa sitten esitin muutaman väittämän. Mikä olikaan oikea vastaus? Tai ehkä pitäisi kysyä, mikä oli väärä vastaus, sillä kaikki muut kolahtivat, paitsi tietenkin tuo B.
A. Kyllä, sohva on houkutellut minua luokseen aivan liian usein. Heti kun vain on ollut mahdollista, minut on löytänyt tuon ihanaisen pehmoisen lämpöisestä syleilystä....
B. Ei, en ole käynyt salilla.. Tai olen, kerran....
C. Kyllä, makean nälkä on ollut aivan mahdoton parin viimeisen kuukauden aikana..
D. Kyllä, lopetin tupakan polton elo-syyskuussa, ja näin ollen kerrytin reilut 6kg painoa jo parissa viikossa...
E. Kyllä, ihan jäätävä väsymys vainosi minua usean viikon. Kun hetkeksi pysähdyin, silmät painuivat ihan automaattisesti kiinni... Miksikö..?!
F. No miksiköhän..?! ;) KYLLÄ!! Meille on tulossa pieni lisä perheeseen ensi keväänä <3
Ja tämä vastaus F. saattaa siis jollain tapaa olla syyllinen näihin kaikkiin muihin.. Tupakanpolton lopetus, jäätävä väsymys jota seuraa makeannälkä, jota seuraa pöhö ja vähän lisää väsyä, jota seuraa saamattomuus salille. Toki raskaus ei ole syy eikä sairaus, mutta kyllä se hitto vie on aika kova rääkki elimistölle, sanokoot kuka mitä tahansa! Ja itsehän tiedän jo kahdesta aikaisemmasta, että väsymys on melkein pahempaa kuin kuolema tuona aikana ja näin ollen herkut kulkeutuvat lähes itsestään kaupasa kotiin, koska en vain yksinkertaisesti JAKSA tehdä koko ajan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa..
Nyt on onneksi pahin takana ja elämä voittaa taas. Tänään viikkoja on siis reilut 17+6 ja puoliväli lähestyy. Selkä kipuilee ihan kamalasti, mutta sen kanssa vain on elettävä. Onneksi saan rauhassa marista kotona, eikä tarvitse hampaat irvessä raahautua töihin ja kulkea pitkin päivää eessun taas portaita, nostella ihmisiä, kumarrella, kyykkiä ja kiroilla. Painon nousukin on pikkuhiljaa tasaantunut. Kolme viikkoa sitten neuvolassa laskettiin viikko muutokseksi 750g ja tänään 150g, eli ehkä tämä tästä.
Haaveenani oli pitää jonkunmoista terveysblogia raskausaikana, mutta saa nähdä mitä tästäkään tulee. Alku ei ainakaan vaikuta kovin lupaavalta ;) Mutta katsotaan mitä sitä keksitään. Tarkoitus olisi kumminkin vähän seurata tuota kasvua, ja tässä onkin jo ensimmäinen vertailu kuvina..
Kuten kuvasta näkyy, ensi keväänä taidetaan projekti aloittaa taas ihan alusta :P
A. Kyllä, sohva on houkutellut minua luokseen aivan liian usein. Heti kun vain on ollut mahdollista, minut on löytänyt tuon ihanaisen pehmoisen lämpöisestä syleilystä....
B. Ei, en ole käynyt salilla.. Tai olen, kerran....
C. Kyllä, makean nälkä on ollut aivan mahdoton parin viimeisen kuukauden aikana..
D. Kyllä, lopetin tupakan polton elo-syyskuussa, ja näin ollen kerrytin reilut 6kg painoa jo parissa viikossa...
E. Kyllä, ihan jäätävä väsymys vainosi minua usean viikon. Kun hetkeksi pysähdyin, silmät painuivat ihan automaattisesti kiinni... Miksikö..?!
F. No miksiköhän..?! ;) KYLLÄ!! Meille on tulossa pieni lisä perheeseen ensi keväänä <3
Ja tämä vastaus F. saattaa siis jollain tapaa olla syyllinen näihin kaikkiin muihin.. Tupakanpolton lopetus, jäätävä väsymys jota seuraa makeannälkä, jota seuraa pöhö ja vähän lisää väsyä, jota seuraa saamattomuus salille. Toki raskaus ei ole syy eikä sairaus, mutta kyllä se hitto vie on aika kova rääkki elimistölle, sanokoot kuka mitä tahansa! Ja itsehän tiedän jo kahdesta aikaisemmasta, että väsymys on melkein pahempaa kuin kuolema tuona aikana ja näin ollen herkut kulkeutuvat lähes itsestään kaupasa kotiin, koska en vain yksinkertaisesti JAKSA tehdä koko ajan terveellistä ja ravitsevaa ruokaa..
Nyt on onneksi pahin takana ja elämä voittaa taas. Tänään viikkoja on siis reilut 17+6 ja puoliväli lähestyy. Selkä kipuilee ihan kamalasti, mutta sen kanssa vain on elettävä. Onneksi saan rauhassa marista kotona, eikä tarvitse hampaat irvessä raahautua töihin ja kulkea pitkin päivää eessun taas portaita, nostella ihmisiä, kumarrella, kyykkiä ja kiroilla. Painon nousukin on pikkuhiljaa tasaantunut. Kolme viikkoa sitten neuvolassa laskettiin viikko muutokseksi 750g ja tänään 150g, eli ehkä tämä tästä.
Haaveenani oli pitää jonkunmoista terveysblogia raskausaikana, mutta saa nähdä mitä tästäkään tulee. Alku ei ainakaan vaikuta kovin lupaavalta ;) Mutta katsotaan mitä sitä keksitään. Tarkoitus olisi kumminkin vähän seurata tuota kasvua, ja tässä onkin jo ensimmäinen vertailu kuvina..
 |
| Rv 2 vs Rv 16 |
Kuten kuvasta näkyy, ensi keväänä taidetaan projekti aloittaa taas ihan alusta :P
perjantai 30. lokakuuta 2015
Hei hei mitä kuuluu...
Eli miten menee niinku noin omasta mielestä..?! Noh... Projekti kusee ja rankasti...... Edellisessä mittauksessa tulokset oli oikein hyviä ja hehkutin 10kilon pudotusta. Nyt voinkin hehkuttaa liki 10kilon lisäystä......
1.8.2015 30.10.2015
Paino 75,8kg Paino 84,9kgRinta 103cm Rinta 110cm
Masu 102cm Maha 109cm
Perbera 103cm Pepa 109cm
Reiska 61cm Reisi 63cm
Hapa 32,5cm Haba 35cm
Pientä "turvotusta" siis havaittavissa vai...?! Ja nyt päästäänkin tämän postauksen mielenkiintoisimpaan aiheseen, eli spekulaatioon:
Mitä ihmettä on tapahtunut KOLMESSA kuukaudessa?!
Alla lista vaihtoehtoja ja niistä jokainen voi valita mieluisimman/mieluisimmat ;)
A. Keskityinkö liikaa sohvaan liikunnan sijaan?
 |
| kuva |
C. Söinkö muutaman donitsin liikaa?
D. Lopetinko tupakanpolton reilut 2kk sitten?
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Oikea vastaus paljastetaan seuraavassa postauksessa (mahdollisesti jopa marraskuun aikana ;)
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Back is back ja vähän messuiluakin..
Eli josko mä nyt hyökkäisin vihdoin ja viimein tähän niinkin ikävään aiheeseen, kuin selkä ja selkäkivut. Joku saattaa muistaakin, että raskausaikana muutaman kerran valittelin selkäkivista ja olenhan mä tästä aiheesta sivunnut myös muutamissa muissakin postauksissa. Mutta josko mä nyt ottaisin härkää sarvista ja avaisin tätäkin aihetta hieman enemmän.
Olen kärsinyt selkäkivuista säännöllisesti nyt reilu 4vuotta. Säryt alkoivat siis odottaessani esikoista ja selän takia jäin myös sairauslomalle töistä molempien poikien odotusaikana. Selkäni on särkeilly myös aikaisemminkin, ensimmäisen kerran muistaakseni reilu 10vuotta sitten. Silloin se kuvattiin ja kävin parikymmentä kertaa fysioterapiassakin tämän vaivan vuoksi, mutta olin "liian nuori" kärsimään selkävaivoista. Raskausaikana myös toki keskustelin asiasta eri lääkärieden kanssa, mutta vastaus oli aina "Tämä vaiva paranee synnyttämällä":... Noh... Tämän totesin p*skapuheeksi jo esikoisen jälkeen. Mitään helpotusta en siis koskaan oikein vaivoihini saanut. Jumppaohjeita ja särkylääkettä vain.
Välillä on ollut hyviä kausia tai päiviä, niin että särkyä ei meinaa edes huomata. Mutta sitten tulee niitä päiviä kun kyyneleet silmissä yritän pönkiä sängystä ylös ja pelkkä ajatuskin istumisesta saa pahoinvoivaksi. Ja siis syy, miksi lenkkeilen vain MAXIMISSAAN muutamia kertoja viikossa on juurikin tämä. Kävelyn jälkeen särky vie jalat alta. Alkuun mä ajattelin, että tämä kyllä helpottaa kun painoa lähtee, mutta ei... Ei se helpottanut. Keväällä kävin pojan päivähoidon mukana Korkeasaaressa ja reissu kesti kokonaisuudessaan n.6tuntia, mutta mä kärsin tästä reissusta melkein kaksi viikkoa. Pari ensimmäistä päivää meni ihan totta vain maatessa, koska särky vaan oli niin kova, eikä lääkkeistä ollut apua.
Nyt, yli vuosi edellisen synnytyksen jälkeen, kymmenen kiloa kevyempänä ja "muutamia" tunteja jumppaa takana, tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Ehkä enemmänkin vain pahentunut. Hetkellisen helpotuksen saan kyllä kuntosalilla, mutta tämä ei muutamaa tuntia kauenpaa kyllä kestä.
Kuun alusta vihdoin päätin varata itselleni ajan lekuriin ja sieltä hoitaja ohjasi minut ensimmäisenä fysioterapiaan. Fysioterapeutti käänsi ja väänsi ja tutki perusteellisesti ja tuomio oli liian heikot syvät selkälihakset. Eli jumppaa jumppaa jumppaa... Kotiin sain muutamat yksinkertaiset jumppaliikkeet ja ohjeeksi lenkkeilyä kivun sallimissa rajoissa sekä kuntosalin jatkuminen. Muutamat liikkeet piti ottaa saliohjelmasta pois ja ensi keskiviikkona on uusi aika, jolloin lisäämme ohjelmaan muutaman uuden liikkeen, joiden tulisi siis vahvistaa ja avata näitä mun olemattomia lihaksiani =) Ja arkisissa toimissa, kuten tiskikoneen tyhjennys, lasten pukeminen, siivoaminen, ergonomia on isossa osassa ja mun täytyy muistaa olla kumartelematta ja käyttää jalkojani selkäni sijaan.
Perjantaina oli sitten tapaaminen lääkärin kanssa tästä asiasta. Lääkäri totesi selässäni pienen pullistuman, joka siis painaa hermoja ja näin lihakset ovat alituiseen jännityyneenä. Hoidoksi fysioterapiaa ja pahimpaan kipuun kortisonipiikkiä. Vielä en piikkiä suostunut ottamaan, koska ajatus selkään tökkimisestä ei ole kovin mukava. Mutta jos fysioterapiasta ei apua saa tai särky pahenee, niin silloin kokeillaan sitten tuota kortisonia. Leikkaukseen lääkäri ei vielä suosittele (ONNEKSI), koska pullistuma voi sieltä itsestäänkin hävitä, ja se ei kuulema kovin suuri ole. Purkki Panadolia reseptillä ja jumppaamaan... Eli näillä mennään TAAS ja katsotaan mihin tie vie.
Ja tästä pääsenkin sopivaa aasinsiltaa pitkin ILO-FIILIS-ONNI -tapahtumaan, jossa eilen ystäväni kanssa poikkesin =) Noh.... Iltahan meni selkää voivoitellessa, mutta olipa mukava päivä!! Hieman pienet nuo messut olivat, vaikka kyllähän sieltä mukaan tarttui taas tuliaisia. Ja koska tämä oli ensimmäinen äitivapaa-päivä, enedesmuistamilloin, niin otettiin kaverin kanssa sitten pitkän kaavan mukaan ;)
Messuilla oli siis esittelyssä niin lapsille, aikuisille kuin vanhuksillekin kaikkea herrastuksiin, hyvinvointiin ja ravintoon liittyvää. Oli vaatteita, koruja, vartalon ja hiusten hoitotuotteita, kirjoja, pelejä, hierontaa, kansalaisopiston kursseja, kahvakuulaa, temppurataa ja vaikka ja mitä.. Jopa joku lehtimyyjä ja sähköyhtiökin siellä oli... Itse kävimme käsihoidossa ja pakkohan sieltä oli rasvapurkki kotia tuoda.
Messujen jälkeen karmee nälkä yllätti ja pakkohan se oli jokin ruokapaikka löytää. Eli suuntasimme Lahden keskustaan ja siellä Santa Fe:hen.... Se missä me tämän jälkeen kävimme, taidan jättää mainitsematta, eiköhän kuva kerro kaiken :P
Olen kärsinyt selkäkivuista säännöllisesti nyt reilu 4vuotta. Säryt alkoivat siis odottaessani esikoista ja selän takia jäin myös sairauslomalle töistä molempien poikien odotusaikana. Selkäni on särkeilly myös aikaisemminkin, ensimmäisen kerran muistaakseni reilu 10vuotta sitten. Silloin se kuvattiin ja kävin parikymmentä kertaa fysioterapiassakin tämän vaivan vuoksi, mutta olin "liian nuori" kärsimään selkävaivoista. Raskausaikana myös toki keskustelin asiasta eri lääkärieden kanssa, mutta vastaus oli aina "Tämä vaiva paranee synnyttämällä":... Noh... Tämän totesin p*skapuheeksi jo esikoisen jälkeen. Mitään helpotusta en siis koskaan oikein vaivoihini saanut. Jumppaohjeita ja särkylääkettä vain.
Välillä on ollut hyviä kausia tai päiviä, niin että särkyä ei meinaa edes huomata. Mutta sitten tulee niitä päiviä kun kyyneleet silmissä yritän pönkiä sängystä ylös ja pelkkä ajatuskin istumisesta saa pahoinvoivaksi. Ja siis syy, miksi lenkkeilen vain MAXIMISSAAN muutamia kertoja viikossa on juurikin tämä. Kävelyn jälkeen särky vie jalat alta. Alkuun mä ajattelin, että tämä kyllä helpottaa kun painoa lähtee, mutta ei... Ei se helpottanut. Keväällä kävin pojan päivähoidon mukana Korkeasaaressa ja reissu kesti kokonaisuudessaan n.6tuntia, mutta mä kärsin tästä reissusta melkein kaksi viikkoa. Pari ensimmäistä päivää meni ihan totta vain maatessa, koska särky vaan oli niin kova, eikä lääkkeistä ollut apua.
Nyt, yli vuosi edellisen synnytyksen jälkeen, kymmenen kiloa kevyempänä ja "muutamia" tunteja jumppaa takana, tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Ehkä enemmänkin vain pahentunut. Hetkellisen helpotuksen saan kyllä kuntosalilla, mutta tämä ei muutamaa tuntia kauenpaa kyllä kestä.
Kuun alusta vihdoin päätin varata itselleni ajan lekuriin ja sieltä hoitaja ohjasi minut ensimmäisenä fysioterapiaan. Fysioterapeutti käänsi ja väänsi ja tutki perusteellisesti ja tuomio oli liian heikot syvät selkälihakset. Eli jumppaa jumppaa jumppaa... Kotiin sain muutamat yksinkertaiset jumppaliikkeet ja ohjeeksi lenkkeilyä kivun sallimissa rajoissa sekä kuntosalin jatkuminen. Muutamat liikkeet piti ottaa saliohjelmasta pois ja ensi keskiviikkona on uusi aika, jolloin lisäämme ohjelmaan muutaman uuden liikkeen, joiden tulisi siis vahvistaa ja avata näitä mun olemattomia lihaksiani =) Ja arkisissa toimissa, kuten tiskikoneen tyhjennys, lasten pukeminen, siivoaminen, ergonomia on isossa osassa ja mun täytyy muistaa olla kumartelematta ja käyttää jalkojani selkäni sijaan.
Perjantaina oli sitten tapaaminen lääkärin kanssa tästä asiasta. Lääkäri totesi selässäni pienen pullistuman, joka siis painaa hermoja ja näin lihakset ovat alituiseen jännityyneenä. Hoidoksi fysioterapiaa ja pahimpaan kipuun kortisonipiikkiä. Vielä en piikkiä suostunut ottamaan, koska ajatus selkään tökkimisestä ei ole kovin mukava. Mutta jos fysioterapiasta ei apua saa tai särky pahenee, niin silloin kokeillaan sitten tuota kortisonia. Leikkaukseen lääkäri ei vielä suosittele (ONNEKSI), koska pullistuma voi sieltä itsestäänkin hävitä, ja se ei kuulema kovin suuri ole. Purkki Panadolia reseptillä ja jumppaamaan... Eli näillä mennään TAAS ja katsotaan mihin tie vie.
Ja tästä pääsenkin sopivaa aasinsiltaa pitkin ILO-FIILIS-ONNI -tapahtumaan, jossa eilen ystäväni kanssa poikkesin =) Noh.... Iltahan meni selkää voivoitellessa, mutta olipa mukava päivä!! Hieman pienet nuo messut olivat, vaikka kyllähän sieltä mukaan tarttui taas tuliaisia. Ja koska tämä oli ensimmäinen äitivapaa-päivä, enedesmuistamilloin, niin otettiin kaverin kanssa sitten pitkän kaavan mukaan ;)
Messujen jälkeen karmee nälkä yllätti ja pakkohan se oli jokin ruokapaikka löytää. Eli suuntasimme Lahden keskustaan ja siellä Santa Fe:hen.... Se missä me tämän jälkeen kävimme, taidan jättää mainitsematta, eiköhän kuva kerro kaiken :P
Niin että se siitä laihduttamisesta....
Ja siis kaikki tämä tapahtui TYYLILLÄ.... Kuten aina ;)
Vi sees, ögen!!! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)