"Huomenna teen sen..."
"Huomenna en enää..."
"Huomenna otan mitat..."
"Huomenna kirjoitan blogiin......."
Huominen taitaa olla maailman kiireisin päivä. Varmaan ihan tuttua jokaiselle..? Minulle ainakin nykyään. Aina ja joka kerta "teen sen huomenna" ja melko varmasti tiedän itsekin, että en muuten edes tee, mutta silti lupaan. Kenelle? Ehkä eniten itelleni. Miksi en voi sanoa suoraan, että "en tee sitä tänää enkä huomenna, mutta ehkä joku päivä.."
Mutta nyt se huominen vihdoin saapui! Ainakin näin blogin osalta, vaikka liki 2kk siihen meni. Monen monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta aina se huominen on ollut liian kiireinen tms. Moni varmaan on jo laskenut, että tuskin enää yhtenä kappaleena olen, sillä nyt viikkoja olisi laskujeni mukaan jo 45.
Eli KYLLÄ, pieni poikamme syntyi 20.4.2016 rv41+0. Mittoja miehellä oli juuri sopivasti 4050g ja 51cm ja kaikki meni hyvin <3 Synnytyksen jälkeistä aikaa en sitten niin kehukaan. Kolmesta kamalasta raskaudesta, tämä oli se kaikkein kamalin. Ainakin fyysisesti, ja palautuminen on kestänyt huomattavasti pidempään kuin kahden aiemman kohdalla. Synnytyksen jälkeen mun joka ikinen lihas kropassa oli useemman päivän kipeenä, vaikka suurimmilta taistelu arvilta vältyttiinkin. Liikkuminen oli vaikeaa ja selkä kipeytyi entisestään sairaala sängyssä. Vieläkään ei jalat kuljeta kuten ennen, yksi 2km:n "lenkki" on takana tämän 4vkon aikana ja selkä ja jalat tulivat todella todella kipeiksi :( Viime synnytyksen jälkeen kuitenkin neljäntenä päivänä lähdin jo vaunuilemaan. Nyt olemme joutuneet vain nauttimaan ihanista keleistä omalta kotipihalta.
Arki kolmen pienen lapsen kanssa on ollut melkoista opettelua. Kaksi vaippa pöksyä ja yksi vähän isompi, mutta kuitenkin vielä niin pieni, +iso koira ei ole aina helppo yhdistelmä. Ruokailut, ulkoilut, liikkumiset ja perus kaupassä käyntikin täytyy tarkkaan organisoida juurikin jokaisen mini-ihmisen ja eläimen päiväuni ja ruokailu tarpeiden mukaan. Ja jokainen näistä vaatii oman huomionsa päivän aikana, niin kiirettä pitää välillä. Onneksi mies on ollut lomalla, joten vielä ei ole pahemmin tarvinnut yksin koko komppanian kanssa kulkea, mutta pian sekin koittaa. Toki yritämme juoksevat asiat hoitaa miehen vapaapäivinä, mutta pakostikin niitä asioita ja kaupassakäyntejä on joskus hoidettava itekseen. Hoitopaikkoja kun tässä lähellä meillä on todella vähän, niin lapset kulkevat meillä lähes aina mukana. Viime sunnuntaina sain kaveriltani Manducan, joten toivottavasti tämä helpottaa vähän meidän arkea =) Katsotaan, jos saan tästä joskus kirjoitettua hieman enemmän, mutta EN TASAN TARKKAAN LUPAA MITÄÄN, ainakaan huomiseksi ;)
Paljon olisi asiaa, mutta jätän tämän nyt tähän. Täytyy vähän miettiä mitä, miten ja milloin kirjoittelen, kun nämä rytmit meillä menee vielä vähän miten sattuu....
<3
Palataan taas!! Ehkä huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla... Who knows... ;)
