Helmikuu 2017

Viimeksi lokakuussa olen avannut blogini ja kirjoittanutkin jotain. Usein tämä on ollut mielessä, mutta jostain syystä koko sivun avaaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Kuviakin olen ottanut todella paljon ja ajatellut "Tän mä laitan blogiin". Mutta sitä mukaa kun muisti on täyttynyt, olen niitä poistanut, koska ne on jo vanhoja. Liekkö syy siinä, että mitään ei ole tapahtunut, enkä halua jakaa lukuisia epäonnistumisia kaikkien nähden. Vaiko kenties siinä, että vähättelen itseäni, taas....

Totta on se, että muutosta vartalossani ei ole tapahtunut juuri lainkaan. Mutta totta ei ole se, että olisin epäonnistunut. Totta on se, että vauva valvottaa edelleen. Nukun yössä keskimäärin 4-6h tunnin, parin pätkissä ja päivällä torkahtaminenkin tuntuu lähes mahdottomalta. Vaikka oloni on melko energinen unen laatuun nähden, ei se kuitenkaan riitä ressaamaan liikakilojani. Toki ne aina mielessä (ja vaa'assa) on, mutta suurempia ahdistuksia en ole jaksanut niistä ottaa. Päiväni tuntuvat välillä todella täysinäisiltä ja tunnit loppuvat usein kesken vuorokaudessa. Kaikki ollaan hengissä ja terveinä, se on nyt tärkeintä!!

Mutta jotain hyvää sentään olen pääsyt tekemään itseni hyväksi. Olen aloittanut uudelleen kuntosalilla käymisen. En pääosin laihduttamisen takia, vaan ihan vain itseni takia. Se on paikka jossa saan hetken hengähtää ja vaipua ihan vain omiin ajatuksiini ja samalla kunto kasvaa. Eli hyöty ja huvi samassa! Tämän kuun alussa päätin myös aloittaa herkkulakon ja mielestäni olen onnistunut erittäin hyvin! Toki takana on vasta 4 päivää ja helmikuuta on vielä paljon jäljellä, mutta uskallan silti olla ylpeä itsestäni! Jonkinmoiset herkut kuuluivat kuitenkin tähän asti ihan jokaiseen päivääni. Ruokarytmini on kyllä edelleen p**seestä, mutta ei puututa siihen nyt ;) Kaiken lisäksi haastoin itseni taas 31päivän kyykkyhaasteeseen!! Ja huomasin nauttivani siitä jumituksesta, joka iskee reisiin kyykätessä...! Ja ehkä kaikkein eniten yllätin itseni, kun astelin viime viikolla JOOGA TUNNILLE!! En ehkä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni sieltä, mutta nyt on kaikki kortit otettava käyttöön ja murrettava ennakkoluuloni. Ja ei siihen tarvittu kuin yksi tunti, koukkuun jäin!

Eli tällä hetkellä tuntuu, että se  OMA AIKA ja OMAT HARRASTUKSET on kaikkein tärkeimpiä. Olkoot se sitten kuoro (kyllä), viikottainen lenkki (kyllä), yksin kaupassa käyminen (oi, kyllä!!) tai blogin kirjoittaminen rauhassa (toivottavasti kyllä). Ei se, että olen timmissä kesäkunnossa 3kk:n päästä, vaikka olisihan sekin ihan mukavaa. Nyt aion kuitenkin nauttia siitä, että vihdoinkin pääsen taas itsekseni vähän liikkumaan ja minulla on sitä jotain OMAA. Vaikka olen äiti, en ole robotti vaan ihminen. Ja ihminen tarvitsee joskus pienen hengähdystauon tiskeistä, pyykistä, vaipoista, arjesta...


Hyvää uutta vuotta kaikille, vaikka onhan tätä hetki ehditty jo elämään ;) <3

Syyskuu

Näin lokakuun ensimmäisenä päivänä on hyvä huomata, että se syyskuukin oli ja meni. Mihin se aika oikein menee?? Noh, pikkulapsiperheessä sitä ei tarvitse kauaa miettiä. Se aika menee leikkimiseen, nukuttamiseen, syöttämiseen, pesuihin, ruoanlaittoon, riitojen selvittämiseen, kerhoon kuskamiseen ja hakemiseen, lasten harrastuksiin, kaupassa käyntiin, pyykin pesuun, tiskaamiseen........ Tätä listaa voisi jatkaa melkein ikuisuuden ja aina se alkaisi alusta uudestaan ja uudestaan. Syksy on vielä ollut melko raskas, mies on joutunut olemaan todella paljon töissä ja näin ollen minä yksin lasten kanssa kotona pitkiä aikoja. Pienin mies tekee hampaita, keskimmäinen 2 vuotiaan uhmaa ja isoinkin haluaisi vähän huomiota äidiltä. Onneksi harrastuskausi alkoi, joten itsekin olen kerta viikkoon päässyt tekemään omia juttuja. Maanantaisin aloin vetämään 0-1v ja 1-3v lasten musajumppaa ja heti tämän jälkeen laulaa lurauttelen kylän kuorossa (ja siis mähän en todellakaan ole mikään laulaja, mutta kyllä mä taustameteliä aikaiseksi saan ;). Tiistaisin isoin pojista on 45min sirkuskoulussa ja me olemme muutaman muun äidin kanssa ottaneet tavaksi käydä sillä aikaa lenkillä. Samoin kaupunki rakensi keskustaan ulkoliikuntapuiston, jossa olen muutamia kertoja käynyt samalla kun vien jomman kumman pojista kerhoon. Eli ihan kivasti on liikunta alkanut monen kuukauden makoilun jälkeen maistumaan, mutta edelleen huomaan itsessäni sen lähtemisen vaikeuden. Yksin ei tule lenkille lähdettyä, joten onneksi edes tiistaisin on aina joku kaveri, joka lähtee kirittämään. Toivo elää, ehkä se tästä....

Tähän kuvaan kiteytyy oikeastaan koko syyskuu: Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä ja ulkoilua joka lopulta päättyy nälkäisten työmiesten huutoon, pesuun, pyykkäämiseen, yms....

Mutta tätä hetkeä en silti vaihtaisi edes siihen tyhjään pyykkikoriin tai siistiin kotiin <3 Kyllä mä nautin siitä, että saan olla kotona lasten kanssa, vaikka välillä tukka tippuukin päästä.

Syyskuun alussa olin ihan tosissani ottamassa mittoja, mutta mun mittanauha on mystisesti kadonnut (todennäköisesti se on "hinausköytenä" jonkun leikkitraktorin perässä), enkä vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi sitä etsiä tai edes ostaa uutta. Mutta kuun alussa paino näytti tasan 87kg ja kuun lopussa kun hieman seurailin oli paino peräti tippunut reilu kilon. Välillä siis jotain positiivistakin palautetta!

Kuviakin on tullut otettua ainakin satamiljoonaa, mutta josko mä nyt ne "parhaimmat" vaan laitan :D Ruokapuoli alkaa taas vaikuttamaan ihmismäisemmältä ja herkuttelu, napostelu ja ahmiminen rupeaa pikkuhiljaa tasoittumaan, vaikka koko tämä "projekti" tuntuukin jälleen kerran toivottomalta. Edelleen ateriarytmissä on parantamisen varaa, aamupala jää väliin, lounaalla jo näköä haittaa ja iltaa kohden nälkä vain yltyy. Ja kun mä TIEDÄN mitä mun pitäis tehdä ja mitä ja miten syödä, mutta mistä mä saisin sen energian ja voiman siihen rytmin muuttamiseen?

Kukkakaalijauheliha laatikko ja tonnikala salaatti. 

Uusi kokeilu, mutta taatusti jää meidän ruokalistalle, lapsetkin tykkäsivät!

Itsetehdyt pinaattiletut <3

Tykkään!!

Tämä blogikin on nyt valitettavasti jäänyt ihan vallan huomiotta, mutta kun takaraivossa jyskyttää blues ja tuntuu, että päivästä loppuu tunnit kesken, on ehkä ihan hyvä välillä....... Tehdä mitä?? Jään pohtimaan tätä vastausta taas ja ehkä mä huomenna etsin sen mittanauhan.. Tai ylihuomenna, tai yliylihuomenna.............

<3 pusuja

...

Taas on pitkä aika viime kerrasta. Mutta yksinkertaisesti en vain ole jaksanut perehtyä blogiin viime aikoina. Oma jaksaminen on kortilla, ajasta puhumattakaan, joten ne ainoat hetket kun saan istahtaa alas, mieluummin koomailen, kuin teen jotain "fiksua". Päiväni alkaa n. Klo 8 ja päättyy 23 aikoihin, kun viimeinenkin lapsi vihdoin vaipuu uneen eikä enää heräile 5-10minuutin välein. Yö syöttöjä on 2-4 x yön aikana, joten uneni on aika katkonaista. Päivän aikana kaksi pienintä toki vielä nukkuu päikkärit, mutta AINA ERI AIKAAN, joten ei siinäkään juuri ehdi mitään syvällisempää ruveta pohtimaan. Ne pienet rauhalliset hetket menevät yleensä pyykkikoneen, tiskikoneen tai uunin ääressä. Kaupassakin pitäisi ehtiä käymään ja koskakohan olen viimeksi imuroinut......? Mies tekee tällä hetkellä 3 eri työtä, joten häntä ei viime viikkojen aikana pahemmin ole ehtinyt kotona näkymään. Ja toki omakotitalossa on omat hommansa myös, vielä ennen talvea olisi piiiiiitkä lista To do -juttuja... Ja olisihan se joskus ihan mukavaa vain ollakin perheen kanssa.

Kuluvalla viikolla olen saanut aika paljon omaa aikaa, pakko oli päästä välillä pois, sillä itse ainakin huomasin, että uupumus meinasi ihan vallan viedä mennessään. Mutta vielä olisi syyskuu painettava hiki hanurissa ja sitten onneksi jo vähän helpottaa... ehkä.... Selkä on vaivannut viime aikoina ihan todenteolla taas ja odottelenkin lääkärille pääsyä, josko saisi edes vähän helpotusta. Mutta onneksi vauva nukkuu yöt hyvin! Vielä puuttuisi joku koliikki tai mahavaivat, muutenkin kun säästöliekillä sumun keskellä kun näitä päiviä pyöritetään. Huuuh huh!!

Teksi on yhtä sekava kuin oma päänikin, mutta ehkä se kertoo jotain tämänhetkisestä elämästäni.

Vaaka on seilaillut +/- 1kg väliä viimeisen kuukauden, mutta onneksi ei sentään paino ole noussut. Kunnon mittoja en ole ottanut, mutta pyrkimys olisi syyskuun alussa mitata. Nyt ymmärrän mitä "ruuhka vuodet" tarkoittaa, mutta josko se elämä taas voittaisi (jossain välissä)..

<3

Heinäkuu

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa blogiin ja julkistaa tämän kuun mitat. Miksi...?! Koska päivällä tuli vedettyä sellaset överit, ettei ole pitkään aikaan tullut niin huonoa oloa herkuttelun jälkeen :D

Kinkkupiirakkaa ja Valkosuklaa-mustikka-juustokakkua tuli syötyä kaksin käsin hyvän ystävän seurassa ja voi YH!! No, ahneel on paskanen loppu, sen hän me tiedämme. Ja tämä oli kyllä meikäläiselle ihan oikein...!

No mutta siis ne mitat (ero viime kuuhun)

1.7.2016

Paino 87,0kg  (-100g)

Rinta 113cm   (---)

Masu 112cm  (-2cm)

Pylly 111cm  (-1cm)

Reisi 65cm    (-1cm)

Haba 36cm    (---)

Vaikka ei uskoisi, niin onhan sitä jotain tulosta tullut kuukaudessa! Veikkaan kylläkin, että saan kiittää nesteiden poistumista, mutta jostainhan se on aloitettava ja enhän minä nyt varsinaisesti saa tällä hetkellä laihduttaa, ettei imetys kärsi (ah, mikä ihana syy!!). Ja kerrankin kun se sujuu melko hyvin, niin kyllä vielä ainakin hetken haluan nauttia siitä (onhan se ilmaista ja aina eväät mukana) enkä halua liiemmin ressata kiloista ja senteistä, vaikka sieltä peilistä melkonen mörökölli kurkkiikin.

Eli siis nautitaan nyt tästä hetkestä! Niin pienen ajan ne pikkuiset siinä sylissä viihtyvät, enkä halua nyt hukata hetkeäkään siitä <3 Joten tehdään sitä mikä nyt tuntuu hyvältä. Rääkätään sitä kehoa ja mieltä sitten myöhemmin ;)

Kesäkuu on Juhlakuu

Testissä kännykällä bloggaaminen 😁

Eli pieni katsaus kesäkuun hulinoihin. Juurikaan mitään  en ole tehnyt, muuta kuin syönyt. Muutamat kevyet jumpat ja pari lyhyttä lenkkiä takana, mutta jostainhan se on aloitettava, vai häh...? Särky on melko kovaa kaiken liikunnan jälkeen ja nyt en ole ihan varma, helpottaisiko se levolla vai liikunnalla. Mutta toivon, että tämä selviäisi tässä kesän aikana.

Mutta kuten monille, kesäkuu on juhlakuu. Niin myös meillä. Valmistujaisia ei tänä kesänä vietetty, mutta minimiehen ristiäiset ja kakkosen synttärit kyllä. Vaikka itse juhlapäivänä tuli syötyä hyvinkin maltilisesti, niin ne rääppiäiset :/

Tällä kertaa tarjolla oli
Nakkeja ja lihapullia
Makaroni-kalkkuna salaattia
Vihreä salaattia
Kakkua
Ja pikku naposteltavaa

Juhlat vietettiin poikkeuksellisesti seuratalolla, koska yhdistetyissä juhlissa vieraita oli yhteensä 40, joista 12 lapsia. Vilinää ja hulinaa siis riitti. Ja sen verran panostimme, että kutsuimme Maddaleenan juhliimme esiintymään. Hauskaa oli ja kaikki nauttivat, varsinkin lapset ;)

Ja koska kesäkuussa vietetään myös tätä ihanaa keskikesän juhlaa, emme näin juhannuksenakaan nälkäisiksi jääty :) 

Ja kyllä täytyy vähän itseään selkään taputella, notta kyllä mä vähä oon syömis tapojani parantanu toukokuusta. Vaikka kylläkin edelleen sinne suuhun on melkonen määrä mokkoakin mahtunut ;)

Toivottavasti tämä kirjoottelu tällä telefoonillakin nyt onnistuisi! Ties vaikka saattaisin aktivoitua ;) Mutta tuota Instagrammia olen pyrkinyt päivittelemään, eli sitä kautta pääsee vähän kuvia kattomaan, notta mitä sitä onkaan tehty.

Tässä vielä Jussi poseeraukset 😂

Ihanaa Juhannusksen jatkoa kaikille ja nautitaan tästä kesästä, vaikka se onkin lyhyt ja vähä luminen <3

Kesäkuu 16

Kuten viimeksi kirjoitin, nyt on tullut aivan liikaa luvattua tehdä asioita "huomenna".. Varsinkin laihdutuksen/elämäntapojen muutoksen/liikunnan ym terveellisyyksien suhteen. Mutta 1.pvä vihdoinkin otin mitat ja päätin, että NYT se alkaa! Ei huomenna, eikä ensi viikolla, vaan nyt se on aloitettava. Alkuun varmasti kompastelen ja ämpyilen, mutta toivon tosissani, että tässä kesä/heinäkuun aikana löydän taas sen saman motivaation ja innostuksen joka minulla viime kesänä oli. Oma peilikuva kuitenkin tällä hetkellä oksettaa niin paljon, että ei se siitä istumalla muutu.

1.6.2016
Paino 87,1kg
Rinta 113cm
Vatsa 114cm
Perbera 112cm
Reisi 66cm
Hauis 36cm

Eli siinä nyt on taas lähtötilanne. huh huh! Työtä riittää, ei voi muuta sanoa!! Kaksi vuotta sitten, kun aloitin tämän projektini ensimmäisen kerran mitat näyttivät melko lailla samoilta. Mutta pientä kasvua on kyllä ollut havaittavissa.

12.6.2014 
Pituus 158,5cm
Paino 85 kg!!!!!!
Rinta 110cm
Napa 111cm
Perbera 111cm
Reisi 67cm
Haba 34cm

Tällä hetkellä täysimetyksellä mennään edelleen, mutta minullahan ei tuo imetys ole koskaan kiloja karistanut, päinvastoin. Usein on tullut muutamia imetyskiloja lisää ja todellinen painon lasku on alkanut vasta n. 6kk synnytyksestä. Toki toivon, että tällä kerralla juttu on eri, mutta kunhan muistaisin olla ottamatta liikaa paineita. Pääasia olisi tällähetkellä, että löytäisin taas sen balanssin ruokailuissa ja herkuttelussa. Suklaalevyt voisi jäädä kauppaan ja tilalle voisi tulla vaikka ylimääräinen salaatin käikäle tjn kevyempää. Mutta tällähetkellä se mässyttäminen on vaan niiiiiin helppoa ja eräänlainen henkireikäkin niinä iltoina kun vauva huutaa kolmatta tuntia putkeen. Ja siitä olis ny ekana päästävä siis eroon! Siis siitä mässyttämisestä... Toki olishn se kiva, jos tuo ipanainen oppis piereskelemäänkin........

Mutta kuten jo ensimmäisellä kerralla sanoin:

Moni haluaisi Jennifer Anistonin tai Cristiano Ronaldon vartalon. 

Minä haluaisin ikioman hyvän ja hyvinvoivan kropan... 

Tämä on minun päiväkirjani... 

Minun projektini...

...Tämä pätee 100%tälläkin kerralla ;) Se miksi tähän homman ryhdyin ja ryhdyn taas, voi käydä lukemassa täältä.

Ja jotta kaikki ihanat lukijani eivät vaan sorru mihinkään herkutteluun, niin poltetaanpa tähän loppuun teidän verkkokalvoillenne vielä aloituskuvatkin :D

YF! Jäätävä röllö! Ja vielä jäätävämpi tukka :D :D :D

Muahahahaaaa!!!! Kauniita unia mussukat!

Huominen, maailman kiireisin päivä...

"Huomenna mä aloitan..."
"Huomenna teen sen..."
"Huomenna en enää..."
"Huomenna otan mitat..."
"Huomenna kirjoitan blogiin......."

Huominen taitaa olla maailman kiireisin päivä. Varmaan ihan tuttua jokaiselle..? Minulle ainakin nykyään. Aina ja joka kerta "teen sen huomenna" ja melko varmasti tiedän itsekin, että en muuten edes tee, mutta silti lupaan. Kenelle? Ehkä eniten itelleni. Miksi en voi sanoa suoraan, että "en tee sitä tänää enkä huomenna, mutta ehkä joku päivä.."

Mutta nyt se huominen vihdoin saapui! Ainakin näin blogin osalta, vaikka liki 2kk siihen meni. Monen monta kertaa on pitänyt tulla kirjoittamaan, mutta aina se huominen on ollut liian kiireinen tms. Moni varmaan on jo laskenut, että tuskin enää yhtenä kappaleena olen, sillä nyt viikkoja olisi laskujeni mukaan jo 45.

Eli KYLLÄ, pieni poikamme syntyi 20.4.2016 rv41+0. Mittoja miehellä oli juuri sopivasti 4050g ja 51cm ja kaikki meni hyvin <3 Synnytyksen jälkeistä aikaa en sitten niin kehukaan. Kolmesta kamalasta raskaudesta, tämä oli se kaikkein kamalin. Ainakin fyysisesti, ja palautuminen on kestänyt huomattavasti pidempään kuin kahden aiemman kohdalla. Synnytyksen jälkeen mun joka ikinen lihas kropassa oli useemman päivän kipeenä, vaikka suurimmilta taistelu arvilta vältyttiinkin. Liikkuminen oli vaikeaa ja selkä kipeytyi entisestään sairaala sängyssä. Vieläkään ei jalat kuljeta kuten ennen, yksi 2km:n "lenkki" on takana tämän 4vkon aikana ja selkä ja jalat tulivat todella todella kipeiksi :( Viime synnytyksen jälkeen kuitenkin neljäntenä päivänä lähdin jo vaunuilemaan. Nyt olemme joutuneet vain nauttimaan ihanista keleistä omalta kotipihalta.

Arki kolmen pienen lapsen kanssa on ollut melkoista opettelua. Kaksi vaippa pöksyä ja yksi vähän isompi, mutta kuitenkin vielä niin pieni, +iso koira ei ole aina helppo yhdistelmä. Ruokailut, ulkoilut, liikkumiset ja perus kaupassä käyntikin täytyy tarkkaan organisoida juurikin jokaisen mini-ihmisen ja eläimen päiväuni ja ruokailu tarpeiden mukaan. Ja jokainen näistä vaatii oman huomionsa päivän aikana, niin kiirettä pitää välillä. Onneksi mies on ollut lomalla, joten vielä ei ole pahemmin tarvinnut yksin koko komppanian kanssa kulkea, mutta pian sekin koittaa. Toki yritämme juoksevat asiat hoitaa miehen vapaapäivinä, mutta pakostikin niitä asioita ja kaupassakäyntejä on joskus hoidettava itekseen. Hoitopaikkoja kun tässä lähellä meillä on todella vähän, niin lapset kulkevat meillä lähes aina mukana. Viime sunnuntaina sain kaveriltani Manducan, joten toivottavasti tämä helpottaa vähän meidän arkea =) Katsotaan, jos saan tästä joskus kirjoitettua hieman enemmän, mutta EN TASAN TARKKAAN LUPAA MITÄÄN, ainakaan huomiseksi ;)

Paljon olisi asiaa, mutta jätän tämän nyt tähän. Täytyy vähän miettiä mitä, miten ja milloin kirjoittelen, kun nämä rytmit meillä menee vielä vähän miten sattuu....

<3 

Palataan taas!! Ehkä huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla... Who knows... ;)