Viimeksi lokakuussa olen avannut blogini ja kirjoittanutkin jotain. Usein tämä on ollut mielessä, mutta jostain syystä koko sivun avaaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa. Kuviakin olen ottanut todella paljon ja ajatellut "Tän mä laitan blogiin". Mutta sitä mukaa kun muisti on täyttynyt, olen niitä poistanut, koska ne on jo vanhoja. Liekkö syy siinä, että mitään ei ole tapahtunut, enkä halua jakaa lukuisia epäonnistumisia kaikkien nähden. Vaiko kenties siinä, että vähättelen itseäni, taas....
Totta on se, että muutosta vartalossani ei ole tapahtunut juuri lainkaan. Mutta totta ei ole se, että olisin epäonnistunut. Totta on se, että vauva valvottaa edelleen. Nukun yössä keskimäärin 4-6h tunnin, parin pätkissä ja päivällä torkahtaminenkin tuntuu lähes mahdottomalta. Vaikka oloni on melko energinen unen laatuun nähden, ei se kuitenkaan riitä ressaamaan liikakilojani. Toki ne aina mielessä (ja vaa'assa) on, mutta suurempia ahdistuksia en ole jaksanut niistä ottaa. Päiväni tuntuvat välillä todella täysinäisiltä ja tunnit loppuvat usein kesken vuorokaudessa. Kaikki ollaan hengissä ja terveinä, se on nyt tärkeintä!!
Mutta jotain hyvää sentään olen pääsyt tekemään itseni hyväksi. Olen aloittanut uudelleen kuntosalilla käymisen. En pääosin laihduttamisen takia, vaan ihan vain itseni takia. Se on paikka jossa saan hetken hengähtää ja vaipua ihan vain omiin ajatuksiini ja samalla kunto kasvaa. Eli hyöty ja huvi samassa! Tämän kuun alussa päätin myös aloittaa herkkulakon ja mielestäni olen onnistunut erittäin hyvin! Toki takana on vasta 4 päivää ja helmikuuta on vielä paljon jäljellä, mutta uskallan silti olla ylpeä itsestäni! Jonkinmoiset herkut kuuluivat kuitenkin tähän asti ihan jokaiseen päivääni. Ruokarytmini on kyllä edelleen p**seestä, mutta ei puututa siihen nyt ;) Kaiken lisäksi haastoin itseni taas 31päivän kyykkyhaasteeseen!! Ja huomasin nauttivani siitä jumituksesta, joka iskee reisiin kyykätessä...! Ja ehkä kaikkein eniten yllätin itseni, kun astelin viime viikolla JOOGA TUNNILLE!! En ehkä olisi koskaan uskonut löytäväni itseäni sieltä, mutta nyt on kaikki kortit otettava käyttöön ja murrettava ennakkoluuloni. Ja ei siihen tarvittu kuin yksi tunti, koukkuun jäin!
Eli tällä hetkellä tuntuu, että se OMA AIKA ja OMAT HARRASTUKSET on kaikkein tärkeimpiä. Olkoot se sitten kuoro (kyllä), viikottainen lenkki (kyllä), yksin kaupassa käyminen (oi, kyllä!!) tai blogin kirjoittaminen rauhassa (toivottavasti kyllä). Ei se, että olen timmissä kesäkunnossa 3kk:n päästä, vaikka olisihan sekin ihan mukavaa. Nyt aion kuitenkin nauttia siitä, että vihdoinkin pääsen taas itsekseni vähän liikkumaan ja minulla on sitä jotain OMAA. Vaikka olen äiti, en ole robotti vaan ihminen. Ja ihminen tarvitsee joskus pienen hengähdystauon tiskeistä, pyykistä, vaipoista, arjesta...
Hyvää uutta vuotta kaikille, vaikka onhan tätä hetki ehditty jo elämään ;) <3
