Mihin ne päivät oikein häviää...?!

Voi jeekkana, mä luulin että siitä on jotain pari viikkoa ku kirjotin viimeksi : / Ohhoh!!!! Meneepä aika nopeesti....

Mutta mitä välissä on tapahtunut..? No eipä paljon mitään.... Yks synnytys takana, mutta ei oma ;) Olin viime viikolla tukihenkilönä parhaalle ystävälleni, joka odotti esikoistaan.... Pieni ja suloinen tyttö tuli <3 Oi että!!! Vaikka oon odottanu omaa synnytystäni kuin kuuta nousevaa, se vaan lisäsi malttamattomuuttani... Pahempia traumoja ei tullut, vaikka melkoinen kyynaama kätilö olikin... grrr...... Varsinainen eukko suorastaan!!!

No se siitä...

Mutta siis se miksi ylipäätään alkuvuodesta aloin tätä blogia pitämään, oli terveelliset elämäntavat... kröhöm.... No yritystä on ollut, se on pakko sanoa, mutta houkutuksia vieläkin enemmän.....! Perusasiat on pysyneet hyvänä, melko säännöllinen ruokailurytmi ja terveellinen kotiruoka ja tietysti tuo kuuluisa lautasmalli... Mutta siihen rinnalle on niitä ei niin terveellisiä valintoja sitten mahtunut.... Koko ajan lisääntyvä makean nälkä pienen masennuksen kanssa, EI HYVÄ YHDISTELMÄ!!!!

Yritys hyvä ykstoista!!

Jaaaaaaaa, seuraavana päivänä tuli vieraita... Olihan se pakko jotakin leiposta : /

Liikkuminen on nykyään entistäkin vaikeampaa, jo autolla ajaminen tuottaa ajoittain suoranaista tuskaa : / Vaikka selkä antaisi myöten, jalat eivät tunnu enää tottelevan... Liitoskivut ovat jotain sanoinkuvaamatonta ja supistukset iskevät heti kun vähänkin jotain yrittää tehdä... Perus siivous tai muu pikkanen kotityö ei kulje ilman kipuja.... Mutta toivo elää, että tämä napataatta malttaisi kohta sieltä ulos tulla.... Onhan viikkoja jo 35+4... Vapun jälkeen saisi minun puolestani jo ulostautua ; )

Rv 34+0 Eli 1½ vkoa sitten otettu kuva.... Johan se saisi possahtaa....

Enpäs minä nyt tähän hätään oikein muuta keksi.... Yritän viikolla paneutua asiaan taas hieman paremmin. Huomenna on neuvola ja ensiviikolla ultra, jossa katsotaan minkä kokoinen kössikkä sieltä olisi tulossa... Ajatukset juoksee nyt ihan omaa polkuaan, joten turha edes kuvitella mitään järkevää tuotosta etenkään klo 22.10 ; )

Kuuluuko mitään pitkästä aikaan...?!

Reilu 3viikkoa viime kirjoituksesta : /

Olen todella pahoillani, mutta syyksi en osaa muuta sanoa, kun vointini on ollut suorastaan surkea...! Kaikki on onneksi vauvalla hyvin, mutta oma kroppa rupeaa pikkuhiljaa irtisanomaan itseään.... Kävin tuolloin 3viikkoa sitten lenkillä koran kanssa, vaikkei matkaa ollut kuin reilu 2km, kärsin seuraavat 3päivää järkyttävistä liitoskivuista ja supistuksista.. Tuollaista kipua ei ole ennen ollut ja 2päivään en päässyt kävelemään ja mies talutteli minua kotonakin... Lääkärissäkin kävin äitiyspoliklinikalla, mutta kehoitettiin ainoastaan syömään Panadolia....?! Tosin tuo lääkäri tuijotti mieluiten tätä minun "diabetestani" kuin sitä todellista syytä miksi siellä olin... Ja tämän aasin sillan kautta voinkin kertoa, että kiitos, diabetekseni voi ihan hyvin ;) Yhtäkään rajan ylitystä ei ole tullut ja motivaationi mittailuja kohtaan on nolla! Onneksi viikkoja on jo 32+5, joten josko ei tarvis enää kauaa kärvistellä.....

Rv 31+4, eli viikko sitten otettu kuva

Muutaman kerran olen käynyt itekseni sauvakävelyllä tuon kohtalokkan lenkin jälkeen... Kipuja on tullut kyllä melkoisesti, mutta ei onneksi niin pahoja kuin tuolloin koiran kanssa. Eli tahti taisi olla aivan liian kova tuolloin.. Hiljaa kun malttaa lyllertää, niin selviän vielä omilla jaloillani =) Jos jotain positiivista täytyy tästä keksiä, niin selkäkivut ovat sentään jääneet näiden liitosten varjoon ;) Vaikka sekin reppana välillä itsestään yrittää ilmoitella...

Syntymäpäivä lahja mieheltä =) 

Ja vaaka kehtaa väittää että +20kg olisi mennyt rikki : / Turvotusta esiintyy siellä sun täällä pitkin kroppaa. Paino onkin heitellyt/noussut melko radikaalisti viimeisen viikon aikana ja huoli raskausmyrkytyksen uusiutumisesta kaihertaa melkoisesti... Ensi viikolla olisi seuraava neuvola, josko siellä selviäisi lisää...

Mutta kaiken kaikkiaan olen jo 200% valmis synnyttämään!!!! Mitään en enää jaksa tehdä, väsyttää, mutta en saa nukutuksi. Olo on tukala, liikkuminen vaikeaa ja kaikin puolin olen kyllästynyt kaikkeen... Haluaisin päästä jo sohvalta ylös ilman suurempia ponnisteluita......

Mutta nyt olen yrittänyt keskittyä nauttimaan kotona olosta pojan kanssa.. Lastenhuoneiden remonttia on ruvettu miettimään (parempi myöhemmin kuin liian aikaisin, vai miten se meni) ja vietetty laatu aikaa perheen kanssa.. Ja ajattelin että ehkä nyt loppuaika olisi parempi keskittyä pysymään terveenä ja pystyssä, josko jätän nämä maratoonari haaveet hetkeksi ja palailen "huippu-urheilijan" muottiin sitten jakautumisen jälkeen ;)

Kevättä takapihalla

Synttärikakun leipomista pojan kanssa

Ruokailut ovat kyllä pysyneet melko hyvänä, tosin herkuttelua on esiintynyt enemmän... Ruokapäiväkirjaa pidin jonkin aikaa, mutta oikeastaan tuo hirvittävä kipukohtaus jyräsi kaiken alleen... Melko paljon olenkin antanut itselleni anteeksi, olenhan aina ollut tunnesyöjä eikä mieli ole ollut kaikkein paras.... Mutta perusruokavalio ei ole juurikaan muuttunut... Tosin kaupassa käydessäni en tuoteselosteita ole joka kerta kovin tarkkaan lukenut, vaan lähinnä olen yrittänyt selvitä reissusta ilman konttaamista.. Mutta haaveita hoikemmasta minästä EN TODELLAKAAN ole haudannut!!!! Päinvastoin!!!! En malta odottaa kesää, että pääsen toteuttamaan itseäni ja mahdollisesti jo elo-syyskuussa pukeutumaan "omiin" vaatteisiini ;) Ja sen jälkeen suunta ei ole kuin alaspäin (vaa'assa siis).............................

Testasin uusia makuja =)

Ja ei niin terveellistä mustikka-rahka-piirakkaa ; ) 

 Mutta palaillaan siis astioille ja pyrin päivittelemään tilaani mahdollisuuksien mukaan =D