...

Taas on pitkä aika viime kerrasta. Mutta yksinkertaisesti en vain ole jaksanut perehtyä blogiin viime aikoina. Oma jaksaminen on kortilla, ajasta puhumattakaan, joten ne ainoat hetket kun saan istahtaa alas, mieluummin koomailen, kuin teen jotain "fiksua". Päiväni alkaa n. Klo 8 ja päättyy 23 aikoihin, kun viimeinenkin lapsi vihdoin vaipuu uneen eikä enää heräile 5-10minuutin välein. Yö syöttöjä on 2-4 x yön aikana, joten uneni on aika katkonaista. Päivän aikana kaksi pienintä toki vielä nukkuu päikkärit, mutta AINA ERI AIKAAN, joten ei siinäkään juuri ehdi mitään syvällisempää ruveta pohtimaan. Ne pienet rauhalliset hetket menevät yleensä pyykkikoneen, tiskikoneen tai uunin ääressä. Kaupassakin pitäisi ehtiä käymään ja koskakohan olen viimeksi imuroinut......? Mies tekee tällä hetkellä 3 eri työtä, joten häntä ei viime viikkojen aikana pahemmin ole ehtinyt kotona näkymään. Ja toki omakotitalossa on omat hommansa myös, vielä ennen talvea olisi piiiiiitkä lista To do -juttuja... Ja olisihan se joskus ihan mukavaa vain ollakin perheen kanssa.

Kuluvalla viikolla olen saanut aika paljon omaa aikaa, pakko oli päästä välillä pois, sillä itse ainakin huomasin, että uupumus meinasi ihan vallan viedä mennessään. Mutta vielä olisi syyskuu painettava hiki hanurissa ja sitten onneksi jo vähän helpottaa... ehkä.... Selkä on vaivannut viime aikoina ihan todenteolla taas ja odottelenkin lääkärille pääsyä, josko saisi edes vähän helpotusta. Mutta onneksi vauva nukkuu yöt hyvin! Vielä puuttuisi joku koliikki tai mahavaivat, muutenkin kun säästöliekillä sumun keskellä kun näitä päiviä pyöritetään. Huuuh huh!!

Teksi on yhtä sekava kuin oma päänikin, mutta ehkä se kertoo jotain tämänhetkisestä elämästäni.

Vaaka on seilaillut +/- 1kg väliä viimeisen kuukauden, mutta onneksi ei sentään paino ole noussut. Kunnon mittoja en ole ottanut, mutta pyrkimys olisi syyskuun alussa mitata. Nyt ymmärrän mitä "ruuhka vuodet" tarkoittaa, mutta josko se elämä taas voittaisi (jossain välissä)..

<3