Syyskuu

Näin lokakuun ensimmäisenä päivänä on hyvä huomata, että se syyskuukin oli ja meni. Mihin se aika oikein menee?? Noh, pikkulapsiperheessä sitä ei tarvitse kauaa miettiä. Se aika menee leikkimiseen, nukuttamiseen, syöttämiseen, pesuihin, ruoanlaittoon, riitojen selvittämiseen, kerhoon kuskamiseen ja hakemiseen, lasten harrastuksiin, kaupassa käyntiin, pyykin pesuun, tiskaamiseen........ Tätä listaa voisi jatkaa melkein ikuisuuden ja aina se alkaisi alusta uudestaan ja uudestaan. Syksy on vielä ollut melko raskas, mies on joutunut olemaan todella paljon töissä ja näin ollen minä yksin lasten kanssa kotona pitkiä aikoja. Pienin mies tekee hampaita, keskimmäinen 2 vuotiaan uhmaa ja isoinkin haluaisi vähän huomiota äidiltä. Onneksi harrastuskausi alkoi, joten itsekin olen kerta viikkoon päässyt tekemään omia juttuja. Maanantaisin aloin vetämään 0-1v ja 1-3v lasten musajumppaa ja heti tämän jälkeen laulaa lurauttelen kylän kuorossa (ja siis mähän en todellakaan ole mikään laulaja, mutta kyllä mä taustameteliä aikaiseksi saan ;). Tiistaisin isoin pojista on 45min sirkuskoulussa ja me olemme muutaman muun äidin kanssa ottaneet tavaksi käydä sillä aikaa lenkillä. Samoin kaupunki rakensi keskustaan ulkoliikuntapuiston, jossa olen muutamia kertoja käynyt samalla kun vien jomman kumman pojista kerhoon. Eli ihan kivasti on liikunta alkanut monen kuukauden makoilun jälkeen maistumaan, mutta edelleen huomaan itsessäni sen lähtemisen vaikeuden. Yksin ei tule lenkille lähdettyä, joten onneksi edes tiistaisin on aina joku kaveri, joka lähtee kirittämään. Toivo elää, ehkä se tästä....

Tähän kuvaan kiteytyy oikeastaan koko syyskuu: Mukavaa yhdessäoloa, leikkiä ja ulkoilua joka lopulta päättyy nälkäisten työmiesten huutoon, pesuun, pyykkäämiseen, yms....

Mutta tätä hetkeä en silti vaihtaisi edes siihen tyhjään pyykkikoriin tai siistiin kotiin <3 Kyllä mä nautin siitä, että saan olla kotona lasten kanssa, vaikka välillä tukka tippuukin päästä.

Syyskuun alussa olin ihan tosissani ottamassa mittoja, mutta mun mittanauha on mystisesti kadonnut (todennäköisesti se on "hinausköytenä" jonkun leikkitraktorin perässä), enkä vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi sitä etsiä tai edes ostaa uutta. Mutta kuun alussa paino näytti tasan 87kg ja kuun lopussa kun hieman seurailin oli paino peräti tippunut reilu kilon. Välillä siis jotain positiivistakin palautetta!

Kuviakin on tullut otettua ainakin satamiljoonaa, mutta josko mä nyt ne "parhaimmat" vaan laitan :D Ruokapuoli alkaa taas vaikuttamaan ihmismäisemmältä ja herkuttelu, napostelu ja ahmiminen rupeaa pikkuhiljaa tasoittumaan, vaikka koko tämä "projekti" tuntuukin jälleen kerran toivottomalta. Edelleen ateriarytmissä on parantamisen varaa, aamupala jää väliin, lounaalla jo näköä haittaa ja iltaa kohden nälkä vain yltyy. Ja kun mä TIEDÄN mitä mun pitäis tehdä ja mitä ja miten syödä, mutta mistä mä saisin sen energian ja voiman siihen rytmin muuttamiseen?

Kukkakaalijauheliha laatikko ja tonnikala salaatti. 

Uusi kokeilu, mutta taatusti jää meidän ruokalistalle, lapsetkin tykkäsivät!

Itsetehdyt pinaattiletut <3

Tykkään!!

Tämä blogikin on nyt valitettavasti jäänyt ihan vallan huomiotta, mutta kun takaraivossa jyskyttää blues ja tuntuu, että päivästä loppuu tunnit kesken, on ehkä ihan hyvä välillä....... Tehdä mitä?? Jään pohtimaan tätä vastausta taas ja ehkä mä huomenna etsin sen mittanauhan.. Tai ylihuomenna, tai yliylihuomenna.............

<3 pusuja