Kun äiti on vähän väsyny....

Vaikka mä viime tekstissä puhuin jostain hirrrrveestä koti pumppipampista tällä yh-viikolla, niin viime viikkoina on väsymys ollut taas potenssiin SATA ja tuntuu, että motivaatio on hukassa, vaikka mieli toisaalta kumminkin tekis. Mut en vaan yksinkertaisesti ole jaksanut paneutua tähän projektiini yhtä aktiivisesti kuin esim. kuukausi sitten.. Tänään se väsymys iski sitten totaalisesti aamulla ja en meinannut millään saada silmiä auki. Päivällä huomasin ajaneeni autoa jollain alitajunnan autopilotilla, kun havahduin vasta pihassa, että en muista puolesta matkasta yhtään mitään.. PELOTTAVAA!!!! Joten ehkä nyt vihdoin ja viimein annan itselleni anteeksi ja nyt PÄÄTÄN ITSE himmata hetkeksi ennenkuin kroppa tai pää sanoo piuuuuPOKS.. Vaikka tämä "lepo" ei ehkä kestä kuin tämän viikon, niin vihdoin olen päättänyt, että ei se maailmaa kaadu vaikka kestäisikin koko loppu kuukauden. Ja vaikka se paino ei olisi pudonnut "riittävästi" kuun vaihteeseen mennessä, niin sou not?! Nyt on pakko hetkeks nostaa jalat ylös ja oikeasti antaa itselleni lupa löhötä sohvalla. Tähän asti olen potenut hirveän huonoa omaa tuntoa, kun en liki kolmeen viikkoon ole käynyt salilla.. Lenkeillä joo ja tossa lattialla vähän punnerruksia tms, mutta ruoskin itseäni silti "laiskuudestani"..

Kuinka helppoa iltaisin on istua nojatuoliin ja surffailla kaken kanssa?
Kuinka helppoa on päikkäri aikaan avata tietokone ja "tehdä kaikkea tärkeää netissä", mm. lueskella blogeja, surffailla facebuukissa ja foorumeilla?!
IHAN LIIAN HELPPOA!!!

Mutta onko se aina niin väärin? Mitä sitten, jos just nyt en vaan jaksa vetää äksänä tossa lattialla lankuttaen?? Ja jos miettii menneitä viikkoja, niin ihmekkös jos vähän väsyttää.. Koko ajan on jotain kissanristiäisiä tai pitänyt tehdä tai olla jossain menossa samalla kun stressi kaikesta muusta roikkuu reppuselässä.. Ehkä mä voin vihdoin ja viimein vakavissani myöntää, että vähän väsyttää.. Tai ei niin vähääkään, vaan aika paljon.. Olenhan mä valitellut tässä pitkin vuotta jo väsymystä, mutta jos nyt vihdoin ja viimein avaisin (tai sit ihan hetkeks vaan sulkisin..... ZzZzZzzz......) silmäni ja myöntäisin, että mä en vaan just nyt jaksa.. Josko mä lopettaisin niiden tekosyiden luettelun ja keskittyisin vaikka ihan vaan siihen ihanaan hiljaisuuteen ja hetken rauhoittumiseen, kun se päikkäri aika tai iltasatu vihdoinkin koittaa.. Kohta kuitenkin taas joku näistä ukoista kiukuttelee....

Ei ne muutkaan ressaa, joten miks minä sit...?!

Kunnon yöunet on olleet vain haave suurinpiirtein viimeisen vuoden ajan muutamia yksittäisiä öitä lukuunottamatta.. Kuten joskus olen tainnut mainita, niin tuo meidän tuorein bebe ei ole koskaan ollut mikään hyvä nukkuja.. Ensin oli koliikkia, sitten refluksia ja sen jälkeen on hampaita tehty siihen tahtiin, että hirvittää.... Ja mennä talvi toi mukanaan miljoona eri pöpöä, joten joku räkätauti on vähän väliä häirinnyt öitämme. Yhtä hyvää yötä seuraa 10 huonoa, näin on menty melkeinpä viimeiset 10kk.. Nyt viimeisen viikon aikana mun yöunet on olleet suurinpiirtein 3-6h pituisia ja tähän sisältyy yleensä 2-4 herätystä... Kaksi viimeistä yötä oon nukkunu suurinpiirtein 3,5h, joten onko se niin ihme, että äitiä vähän väsyttää?? Eli onko mun pakko illalla TAAS yrittää mukamas jotakin jumpata?!
NO EI TODELLAKAAN OLE!!!

Oon joskus kuullut jonkun sanoneen, että lapset on vain tekosyy liikkumattomuudelle.. Voin suoraan sanoa, että mä pyyhin kankkuni tollasilla lauseilla! Ajatellaan nyt vaikka tilanne, että äiti on ollut töissä sen 8h. Töiden jälkeen äiti käy kaupassa ja tekee ruoan ja äkkiä kello onkin jo 7 illalla.. Lapsi tulee ja pyytää äitiä lukemaan kirjan. Itse en voisi kuvitellakaan sanovani tuolloin lapselleni, että "äitillä on nyt kiire salille".. Lapsikin on varmaan ollut väh. sen 8h hoidossa ja ikävä äitiä saattaa olla suunnaton. Ei, se EI ole tekosyy jättää salia väliin vaan se on ihan oikea ja maailman paras syy jäädä hetkeksi kotiin ja lukea yhdessä lapsen kanssa, tänään salista viis!!  Aika kaukaa haettu, mutta jokainen ymmärtäköön tai olkoon ymmärtämättä miten haluaa ;) Ja nyt kun olen yksin pyörittänyt tätä orkesteria ja nukkunut yöllä sen reilu 3h vauvan ollessa vähän kipeänä, mun päivärytmi näyttää jotakuinkin tältä:
Herätys aamulla 6.30, aamupalat, isompi lapsi hoitoon, koiran kanssa lenkille, kauppaan/leikkiä, lapsi hoidosta, pienempi päikkäreille, ruoanlaitto, pyykit koneeseen, keittiön siivous, pienempi herää, välipala, ulkoilua/leikkiä, päivällinen, pikku-kakkonen, sivusilmällä EMMERDALE (jos sen katsominen tälläkertaa sallitaan hovissa) tai lasten muskari/muu harrastus, iltapala, iltapesut ja sitten pienempi ehkä nukkuu 1-2h ennen ensimmäistä aariaansa.... Onko siis niin väärin jos mä nyt tässä hetken aikaa vetäisin lonkkaa...?! Ja vaikka se jumppakin on sitä ihanaa "omaa aikaa", niin mistä h**vetistä mä revin sen energian vielä siihen hyppimiseen?! Joten jos vaan mietitään sitä hirrrveetä pumppia sitten kun ukko palautuu keikalta ja tää tilipitappi-meininki taas vähän rauhoittuu...

Kuten Raakel Lignell hienosti sanoo vauva.fi sivulla: " Ota rennosti ja tee mitä pystyt " =)

Eli miten ois, jos viikattais ne pyykit vasta huomenna?! ;)

Kauniita unia kaikille <3 

Mä oottelen vielä mun ikioman arjen sankarini (eli kuivausrummun) pysähtymistä ;)