sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Mii, MaiSelf änd Ai


Tässä nyt vähän tätä "haave"postausta.. Jospa mä nyt samalla vähän kertoisin enempi itsestäni ja siitä, 
miksi mä tähän blogi hommaan ylipäätään rupesin...

Eli tosiaan oon iältäni vähän alle 30, naimisissa, kahden lapsen äiti... Miehen kanssa olemme pitäneet yhtä vuodesta 2006, 2010 sanottiin juu ja 2011 syntyi esikoisemme ja 2014 kesäkuussa toinen poika. Asumme omakotitalossa nyt viidettä vuotta ja pihaamme vartioi kohta 5vuotta täyttävä rottweiler (pässinpää) uros, joka onkin oiva lenkkikaveri (kuten kuvista varmaan on huomattu) ja mahtava vahti!! <3

Ammatiltani olen lähihoitaja, erikoistunut mielenterveys- ja päihdetyöhön, ja tässä työssä olenkin viihtynyt valmistumisestani asti, 2007. Paljon olen hommia ehtinyt elinaikanani tekemään vähän siellä sun täällä, mm. catering-hommia, heppa-hommia, videovuokraamo-hommia, jnejnejne....... Olen aina haaveilllut näyttelijän-urasta, mutta jatkan haaveilujani ;)

Luonteeltani olen 0-100:taan sekunnissahermomeneeheti-tyyppiä ja erittäin v-mäinen, mutta myös hyvänä päivänä ihan huumorintajuinen, leppoisa ja mukavakin kai =) Tykkään koko ajan tehdä jotain ja aina pitää olla joku projekti menossa. Aikataulu gusee kyllä lähes joka kerta, mutta en anna sen haitata. Pääasia on että "on jotain tekemistä", johon voi vedota vaikka sukukokouksien aikaan ;) Joo, en ole sukulaisihminen ollenkaan!!!!!HYI!!!!!
Tykkään laulaa, mutta muut ei tykkää sitä kuunnella... Tykkään tanssia, mutta muut ei tykkää sitä katsella.. Tykkään hassutella ja nauraa itselleni (ja toisille),
enkä tahdo koskaan kasvaa aikuiseksi!!!

Taustaa:
Nuoruudessani olin tosi hoikka, tosin omasta mielestäni en koskaan riittävästi... Harrastin tosi paljon liikuntaa ratsastuksesta potkunyrkkeilyyn ja jalkapallosta aerobiciin vähän kaikkea.. Kokeilin jopa balettia ;) ..Ja muutenkin olin hyvässä kunnossa. Harrastukset jäi nuoruudessa, kun pojat rupes kiinnostaa ja lopulta loppu kokonaan, kun opiskelin ja muutin pois kotoa just ja just 18vuotiaana..

Mun paino on aina jojoillut, mutta todellinen nousu alkoi n.20vuotiaana, kun opinnot loppuivat, työt alkoi ja oman kodin rakentaminen miehen kans rupes olemaan jo melko vakavaa...

Muistan seurustelumme alku ajoilta erään liikuntapäiväkirjan, jossa luki "54kg!! LÄSKI!!!!!" Ja muistan jossain vaiheessa teininä painaneeni n.47kg.... Anorektinen en sentään koskaan ole ollut, kun pituutta mulla on se huimat 158cm. Mutta tänäpäivänä olisin SUPERonnellinen jos painaisin edes 59,9kg :(

Häidemme aikoihin (v.2010) painoin 64kg paikkeilla ja ennen molempia raskauksia olen painanut 67kg.. Kilot on tulleet hiljaa hiipien, salakavalasti mässäillen ja olen huomannut, notta mitä vanhemmaksi sitä tulee sen tiukemmassa ne kilot on. Eiköhän kuvat taas kerro enemmän kuin yksikään sana....

VAROITUS! Sisältää paljasta pintaa...
2006
2006
2007
2008

2008

2009 (?)


2010
Alkaa jo muhkuraa ja pahkuraa muodostumaan


2010
Tavoitteena vielä jonakin päivänä mahtua mun prinsessa-mekkoon <3
Kesä 2013
Ennen 2. raskautta
Häidemme jälkeen ei jostain syystä enää kummoisia kuvia minusta olekaan... Tai ainakaan koko vartalokuvia, naamakuvia sitten sitäkin enemmän ; ) Toki en ole kokonaan kameraa voinut välttää, mutta DELETE-nappula on ollut ahkerassa käytössä ja sellaiset kuvat joissa on joku idea tallennetaan visusti tikun pimeimpään kansioon pölyttymään... Inhoan vartaloani ja suorastaan oksettaa, kun katson itseäni peilistä. Vaatteet päällä olo on vielä jotenkin siedettävä, mutta nakkina... HYI!!!!
Tahdon olla tyytyväinen vartalooni ja uskon että sen myötä minun on helpompi myös olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini. Itsetuntoni on surkea ja stressitasoni huikentelee jossain pilvien tienoilla. Olen kovasti miettinyt tavoite painoani, mutta totesin, että minulle riittää, kunhan olen tyytyväinen.. Toki vaakalukema on se jota tuijotan edelleen herkeämättä, mutta yritän pystyä näkemään tulokset myös muuta kautta.. Olisin niiiiiin onnellinen jos voisin jättää äitiysvaatteet sinne ODOTUS ajalle ja voisin taas pukea omat farkut jalkaani. Olisin niiiiiiiin onnellinen, jos voisin pukea kauppaan muutakin kuin verkkarit ja juhliin muuta kuin iänikuiset maximekot....

Miksi aloitin blogin?! Ehkä sen voi tuolta rivien välistä lukea.. SIKSI KOSKA NYT SAA LUVAT AJAT MUUTTUA!!! Ajattelin, että jos julkistan ajatukseni ja kuvani, en voi enää perääntyä ja paeta jäätelötötterön taakse ja minun ei olisi niin helppo retkahtaa/lopettaa liikkumista.. Toivon, että tämä potkisi minua eteenpäin.. Toki kyllähän ihmiset ovat minut nähneet ja tietävät miltä näytän, mutta en vain ole sitä myöntänyt itselleni.. Mielessäni olen edelleen se hoikka, urheilullinen, kaunis nuori nainen täynnä elämää, mutta peilistä katsookin se ruma sisarpuoli... Laihduttaahan en periaatteessa juuri nyt voi, sillä imetän tällähetkellä. Mutta voin rakentaa hyvän pohjan, terveellisemmän elämän, paremman vartalon ja hyvinvoivan mielen.. Voin lisätä liikuntaa, syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja ennenkaikkea JUODA PALJON (vettä)...
Ja totisesti toivon, että painoni ei ainakaan nouse imetyksen aikana!!!

Ja jotta tämä nyt ei kaikkein helpoimman kautta menisi, niin tässäpä sitten tuorein kokovartalo kuva minusta... HYI YÖK! Mutta nyt se on julkista ja syöpynyt kaikkien mieleen...

Mutta tätähän se on ja tuskin kirjoittaisin tätä, jos näin ei olisi.........
Toivottavasti puolen vuoden päästä ei raidat enää veny ja pauku :/

Ja JOS joku ei vielä ymmärtänyt että MIKSI....?! Niin SIKSI:
Täysin samat farkut ja sama ihminen... Välissä vain 6vuotta ja 30kg...
Ajattelin, että ensimmäinen vaaka etappi olisi 75kg. Eli siihen olisi hieman reilu 7kg matkaa. Seuraava olisi se 67kg, joka siis on ollut "ennen raskautta" -paino ja siitä eteenpäin kaikki on pelkkää plussaa. Itselläni oli tavoitteena 64kg ennen kuin aloin odottamaan toista poikaamme, mutta en ehtinyt sinne asti. Mutta tällähetkellä olen siis tyytyväinen kun pääsen edes näistä raskauskiloista eroon!!

Moni haluaisi Jennifer Anistonin tai Cristiano Ronaldon vartalon. 
Minä haluaisin ikioman hyvän ja hyvinvoivan kropan... 
Tämä on minun päiväkirjani... 
Minun projektini...



Viikon verran olen tätä postausta nyt rakentanut ja kirjoittanut... Lukenut sen jotakuinkin sata kertaa läpi ja koskaan ei vielä ton "Julkaise" nappulan painaminen ole ollut näin vaikeeta, mutta pakkohan se on tehdä... Eihän tässä muuten olis mitään mieltä. Tässä tuli meikäläisellekin nyt niin paljon sulateltavaa, notta taidan hetkeksi hiljentyä pohtimaan näitä asioita ja vajota maan alle, eli toisinsanottuna lähden ensi viikoksi Ahvenanmaalle mökkeilemään lapsuuden maisemiin.... Lenkkarit on pakattu laukkuun, joten en aio pelkästään retkottaa norppana kalliolla.... Alku painokin on tänä aamuna otettu, joten mielenkiinnolla odotan mitä vaaka näyttää reissun jälkeen..... Peukut pystyyn ja kohti satamaa!!!

Palataan kun palailen =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti