(Pyydän kovasti anteeksi mun englannin kielen taitoani,
mutta ymmärrätte varmasti otsikon luettuanne kirjoituksen......)
Kun viime perjantai-iltana astelin puolijuoksua salille into pinkeenä
"JES!!! Tänään on sellanen jalkapäivä, että huomenna en kävele!!"
En arvannut että innostukseni lopahtaisi avattuani salin oven.. Sisällä odotti valehtelematta 20 miestä (eikä siis yhtään naista minun lisäkseni) ja mulle tuli heti sellanen fiilis, että kaikki tuijottaa mua... (Siis eihän KUKAAN ole perjantai iltana salilla klo 19.. Eihän?!) Kaikki tekeminen pysähty ja sali hiljeni radiota lukuunottamatta.. Tätä kesti ehkä kaikki 2sekunttia, mutta pala nousi kurkkuun ja puna poskille.. Tosiasiassa tuskin kukaan OIKEASTI edes tuijotti, saatika lopettanut sarjaansa kesken, mutta sellainen fiilis mulle tuli.. Tarkistin vielä ilmoitustaululta, ettei siellä vaan ollut varausta jollekkin ohjatulle misten puntti tunnille..... Ei ollut...
"Kuka ei kuulu joukkoon?!"
Mahdollisimman hitaasti vaihdoin vaatteet, keräsin kamat ym ja hiivin kuin varjo seiniä pitkin salin ainoan kuntopyörän luo... Tietenkin siinä oli satulan säätömekanismi rikki ja voi vinetto, kaiken sen häpeän keskellä, minä sitä siinä sitten renkutin... Hetken kuluttua eräs näistä kanssa treenaajistani tuli ystävällisesti minua auttamaan satulan kanssa, jotta sain säädöt kohdilleen... Kiitin katse lattiaan luotuna, naama häpeästä punoittaen, hyppäsin fillarin selkään, laitoin musiikin TÄYSILLE korvanappeihini ja lähdin hirveetä kyytiä polkemaan... Ties vaikka fillari irtosis ja painelis jonnekin sadankilometrin päähän.......... No eipä irronnu ei ja jalkapäivälle sain heittää hyvästit.... Punttipuoli oli tietenkin ihan täys, enkä mä millään KEHDANNU mennä sinne sekaan :/
(Mikä jälkeenpäin ajatellen on ihan tyhmää!!!)
Siinä polkiessani mietin mitä kaikkea sitten tekisinkään tänään ja yritin epätoivoisesti olla herättämättä minkäänlaista huomiota... 15min sain kulumaan pyörän päällä ja siitä sitten suuntasin mahdollisimman kauaksi salin toiseen päähän (sali on todella pieni ja siis salin toinen pää on sama kuin kävelisi kolme askelta kauemmaksi) Kyllähän minä siinä loppujen lopuksi jonkinmoisen treenin sain aikaiseksi ja aika rauhassa sain tehdä kun nurkkia pitkin hiivin ja jonkin laitteen takana kyttäsin sopivaa tilaisuutta... Pari naistakin ilmestyi treenini loppupuolella salille, joka hieman helpotti oloani.. Yksi ainoa kanssakäyminen tapahtui erään vastakkaisen sukupuoleen omaavan treenarin kanssa, kun kysyin, sopiiko tulla tekemään hänen viereensä... Ei se vissiin olis sopinu, mutta ystävällisesti hän silti antoi luvan kumminkin.... Melko säätämiseksi sekin meni, joten päätin yhden sarjan jälkeen lopettaa ja tehdä loput liikkeistä käsipainoilla.... No siitä ei kyllä sitten tullut yhtään mitään, mutta hengissä selvisin silti.... Pitkään myös katselin MaVe tankoa, jonka joku oli jättänyt ylimmälle orelle telineessään 80kg painojen kanssa.. Minä tämmönen reilu 150cm paatintappi en olis sitä millään ylettänyt, saatika jaksanut, nostaa sieltä alas, mutta ei... En pyytänyt keneltäkään apua... Miksi? Koska mä EN KEHDANNUT!!!! Jäi siis MaVet tekemättä....
WTF?!?!?!!
Vaikkakin loppujen lopuksin sain tehtyä yläkropan ihan kivasti, niin maku siitä kerrasta jäi huonoksi... Kotona tästä asiasta sitten ukolleni valitin ja sanoin kovaan ääneen
"MÄ EN ENÄÄ IKINÄ MENE PERJANTAI ILTANA SALILLE!!!"
Tähän ukko vaan naurahti ja totesi:
"No menethän! Puet ne käärmeennahkahousut jalkaas ja näytät kaikille että P**KELE! Niinhän sä täällä kotonakin aina teet.."
Hetken aikaa tätä olen nyt kerinnyt miettimään ja tottahan se on... Minun sali on sinun sali ja sinun sali on minun sali.... Mutta mikä minua hävetti niin paljon?! Noh... Ulkomuotoni... Ulkonäköni... Vaatteeni... Naamani... Se, etten osaa mitään enkä ole mikään pirun fitnessi tai edes DDR... Olen vain ihan tavallinen minä, pullean masuni ja pehmeän perseeni kanssa siinä polkupyörän luona säheltämässä...
HEI HALOO?!?!?!?! Miksi mä sitten siellä salilla käyn?????????
No siksi, että minusta tulisi vähän hoikempi, vähän vahvempi, PALJON terveempi ja hyvin voivampi....
No miksi ne miehet siellä sitten olivat?!??!?!?!
Juurikin varmaan tästä samasta syystä ;)
Ja kun tosiassa tuskin kukaan heistä edes juurikaan huomasi minua, saatika arvostelivat mun ulkonäköä, tyyliä tai treeniä.. Ja se että siellä ei ollut yhtään naista minulle vertaistukena, oli nyt todennäköisesti vain sattumaa ;) Ja mitä sitten vaikka joku mua siellä tuijottaisikin?? Hänen omasta treenistäänhän se on pois jos keskittyy muiden kyttäämiseen!! Mihin se minun itsevarmuuteni aina katoaa kun astun salin ovesta sisään?? Ja Miksi?!
Mietin monta kertaa, että voinko kirjoittaa tästä tänne blogiini ja mitä kirjoittaisin... Miksi en voisi? Tämähän on minun blogini! Samoin kuin perjantain treenini oli minun, ei kenenkään muun! Samoin kuin kaikki nämä kurvit, mutkat ja muhkurat ovat MINUN!! Oli typerää antaa niiden hikisten ukkojen olemassa olon häiritä minua.. Eihän he olisi häirinneet minua esim kaupassa, pankissa, kadulla.. Tuskin olisin heitä muualla edes huomannut!!
Tänään tätä asiaa taas miettiessäni lueskelin samalla muiden treenaajien blogeja ja sopivasti silmiini osui eräs hyvä kirjoitus ulkonäöstä treeneissä.. Miksi treenatessa salilla, radalla, missä vaan, pitäisi aina NÄYTTÄÄ hyvältä?! En tiedä, enkä ymmärrä.... Ja tuolla samaisessa blogissa oli jaettu ihana video joka osui ja upposi suoraan sydämeeni, joten jaan sen tässä myös teidän kanssanne <3
Älkää siis antako muiden olemassa olon häiritä!! Keskittykää itseenne, omaan treeniin ja hyvinvointiinne!! Hymyilkää salikavereillenne ja sanokaa vaikka päivää, vaikka ette häntä tuntisikaan!! Olkaa ylpeitä itsestänne kun astutte salin ovesta sisään ja taputtakaa itsellenne hyvän treenin päätteeksi olkoon salilla vaikka sata miestä tai naista!!!
Arvaattekos mihin aion suunnistaa taas ensi perjantai iltana?! ;)
...And just because this girl CAN!!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti